Tulipas pidettyä oikein perusteellinen kesäloma, kun Vuodatuskin "meni piitsille" eikä tarvinnut postaillakaan. Vaan ei hätää, hengissä ollaan

Loma oli oikein antoisa. Pojaan kanssa sudittiin vuosihuollot terassin lattiaan ja pihakalusteille. Sitten pestiin autonkuorma mattoja ja vietiin toinen kuorma tavaraa kierrätyskeskukseen.

Vanhan koulukaverin kanssa tavattiin ja oli niin mukavaa, että tavattiin toisenkin kerran samalla viikolla. Olimme aikoinaan parhaat koulukaverit ja vieläkin huomasimme, että yhteisiä aatoksia löytyy. Tämä pitää ottaa uusiksi. 

Reissulla käytiin siskolikan ja parin serkkulikan kanssa Iitissä ja Lahdessa. Siellä tavattiin lisää serkkulikkoja, joten lopulta Pesäkallion kesäteatteriin marssi kuusi serkkulikkaa neljästä eri veljeksestä, Jaakon, Väinön, Pentin ja Kustaan perikuntaa. Teatterissa unelmoitiin kesäyöstä Shakespearin tapaan, eikä huonosti unelmoitukaan. Harrastajanäyttelijät osasivat ottaa yleisönsä, näytellä ja laulaa. Oikein hyvä.

Välillä piti poiketa kotiin, kun ilmastointimiehet kävivät putsaamassa röörit koko rivarista. Sitten hönkäsin Tyttären luo Turkuun shoppailemaan ja nauttimaan lisää kesäteatterista Samppalinnanmäellä. Housut lähtivät pois! Aivan loistava esitys Kuva on ladattu ko. kesäteatterin sivuilta.

Yhden yön ehdin nukkua kotona kun taas lähdin reissuun, tällä kertaa Kokeelevien Koffeleiden matkassa. Mentiin ihan Epytkiin saakka. Juu-u, Suomen Villa Royaliin, Sastamalan Mouhijärven Hyynilän kylään. Sinne oli pystytetty upea Egyptin Aarteet näyttely. Esillä oli tarkkoja kopioita Tutankhamonin haudasta löytyneistä esineistä. Ah, sitä kullan kimallusta!

Viimeinen lomaviikko sujui vähän rauhallisemmin komeroita ja varastoa siivoillen. Vanhan kännyn alkaessa eskotella lähdin uutta puhelinta ostamaan maakunnan maalikylästä, mutta ei ollut punaista. Se piti siis tilata, sillä kuka nyt haluaa räplätä harmaata kännyä, jos punaistakin voisi? Tällä viikolla se vihdoin tuli ja on hiano. Kunhan vaan opin sähläämään oikein sen kosketusnäytön kanssa...

Loman päätti lapsuudenystäväni 50-vuotisjuhlat lapsuuden kotikylässäni. Kutsussa luki, että 60-luvun tyyliin. Sain tietää sen jo helmikuussa ja otin asian ihan tosissani. Kasvatin hiuksia siitä saakka ja kampaajalla käynnin jälkeen näytti kutrini tältä. Tosin siinä on pari lisäkettä mukana...

Muutkin naiset olivat panostaneet ulkoasuunsa. Hauskinta juhlissa oli jutella pitkästä aikaa vanhojen lapsuuden- ja nuoruudenaikaisten kavereiden kanssa. Juhlat olivat ihan mukavat, mutta eivät kyllä vetäneet vertoja samaisen naisen 5-vuotisjuhliin, jolloin sai juoda niin paljon limpsaa kuin jaksoi. Minä, silloin 8v, join yheksän pulloo...

Menneenä viikkona olen sitten jo paiskinut töissä, pakastanut mansikat ja saanut eka satsin mustikoitakin säilöön. Eilen ajelin Jokioisiin katsomaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnallista sekä paikallisten kiltojen näyttelyjä. Oli upeaa nähtävää, kerta kaikkiaan katsomisen arvoista. Sattui samaan aikaan Jokioisilla olemaan jotkin pitäjänpäivät ja paikallaolijat saivat nauttia tämmöisestäkin menosta.

Nyt konehuoneessani on +28 astetta lämmintä ja pihalla vielä kuumempi. Silti väsään villasukkia. Loman aikana sain valmiiksi Cookie A:n kirjasta tämmöiset jalkuimet. Lanka on pehmoista Bremontin Camino Alpacaa, johkaantunut varastoon jostakin lankaklubista.

Nyt puikolla on kesälääkärillemme vauvasukat, hän kun valitettavasti jättää meidät ensi viikolla ja jonkin ajan päästä on tiedossa Turkuun perheenlisäystä. Tulee talvipakkasetkin vielä, ja silloin sukkia kaivataan!

Loppukesän perhoset alkavat kuoriutua. Kelpaa harjaneilikan päällä siipiänsä tuuletella.