Kokeilevassa käsityössä tämän vuoden ensimmäinen aihe oli Sirpaleinen maailma eli mosaiikkityö. Kurssikaverin kanssa pähkäilimme, että nyt pitäisi kokeilla uusiomateriaalia. Oikein semmoista, mitä ihmiset yleensä heittää roskiin. Eli tarinaan:
Alussa oli lumeton talvi. Lunta näkyi vain siellä täällä varjoisissa paikoissa. Hankikanto oli vain haave, keväthankien kimmellyksestä puhumattakaan.
Kurssilla aiheeksi annettiin Sirpaleinen maailma. Monenmoisia esimerkkejä näytettiin, mutta kananmunan kuoren palasilla päällystetty kookospähkinäkippo oli kyllä vähän liikaa. Huhhuh.
Kaivoin ulkovarastosta esiin peilin, joka oli kotiin tuotaessa pudonnut maahan. Palaset olivat roskiin menossa, kuka nyt rikkinäisestä peilistä itseään ihailisi. Ympäristöstänsä heijastamat kuvat tekevät peilistä muuttuvan ja se kiinnosti.
Halpakaupasta löysin maljakon, jonka muoto näytti haasteelliselta. Opettajalta sain mustan kaakelin kontrastimateriaaliksi.
Aivan uudenlaisia vehkeitä ilmestyi käsityötarvikkeisiini. Silikonipyssy oli sentään remontista tuttu, mutta että vielä mosaiikkisaksetkin. Nyt saivat peilin palaset todeta, että vieläkin pienemmäksi voivat tulla!
Eikun liimaamaan paloja maljakkoon. Vaikka levitinkin silikonia kertakäyttöhaarukan kapealla päällä palasiin, sormet olivat yhtä lailla tahmeina. Onneksi se lähti helposti pesussa pois. Mustia kaakelin paloja liimasin joka seinämään eri määrän.
Sitten taas rautakauppaan shoppailemaan. Tällä kertaa oli palatessani kainalossa 3 kiloa valkoista saumauslaastia. Kertakäyttöhanskoja löytyi vanhoista varastoista.
Kippoon lämmintä vettä 1 osa ja sekaan joukkoon laastijauhoja 2 osaa ja vähän vielä lisää ja vähän vielä, koko ajan sekoittaen, kunnes massa oli paksun jugurtin vahvuista ja tasaista. Sen annettiin seistä kahvipaussin verran ja sitten alkoi levitys. Meinasi tulla hiki pintaan, kun laasti jähmettyi koko ajan ja seinämiä oli kuusi ja kaikki eri suuntiin... Vaan onnistui se.
Jonkun ajan päästä ylimääräiset laastit pyyhittiin pois ja samalla paikkailtiin aukkokohtia. Mosaiikkipinta valkoisine väleineen alkoi muistuttaa auringossa kimmeltävää keväthankea. Nyt jäi maljakko viikoksi kurssitalon kaappiin kuivumaan. Ei nyt ihan yöunet menneet, mutta kuitenkin: "Mitäs jos laasti kuivuu liian äkkiä ja halkeilee? Tai mitäs jos joku työntää kaapin oven vallan kiinni ja koko hökötys homehtuu? Kääk."
Onneksi kumpaakaan ei tapahtunut ja sain kiillottaa peilin palaset ja rapsuttaa niistä kuivuneet silikonin jäänteet. Osa niistä oli tosi tiukassa.
Keväthanki hangella. Maljakko ei taida enää toimia maljakkona. Luulen, että sinne alkaa ilmestyä Kiviä Tärkeistä Paikoista...
Kommentit