Torstaiaamuna matkasimme katsomaan pandoja. Heitä asuu Pekingin eläintarhassa. Pandat eivät oikeasti ole musta-valkoisia muuta kuin juuri pestyinä. Suurimman osan ajasta ne ovat ruskean mustia.
Pihatarhassa kahdella pandan poikasella oli aika kähinä meneillään. Sen seurauksena toinen putosi, mutta kiipesi saman tien jatkamaan painiskelua. Kohta oli toisen pennun vuoro pudota. Pari muuta kaverusta ei korviaan kropauttanut toisten temmellykselle, vaan makoilivat tyytyväisinä orsillaan.
Sisätarhassa tällä pennulla oli ruokatauko.
Aikuisten pandojen puolella yksi oli kiivennyt puuhun ja kökötti siellä kuin sanoen: ”En tuu alas, en!” Aikamoisen veitikkaisia otuksia.
Eläintarhan vessassa hoksasin vihdoin kuvata tyypillisen kiinalaisen kyykkyvessan. Nämä olivat ihan vesiklosetteja, joten haju ei ollut sen kummempi kuin eurooppalaisissakaan. Kiinalaiset pitävät tätä hygieenisempänä kuin meikäläistä, sillä ei tässä reidet kosketa pyttyä ollenkaan niin kuin meillä, laiskoilla pitkänokilla. Tuossa lienee vinha perä, jos ajattelee, että ties kuka sottapytty onkaan istunut vaikka Porin Isokarhun vessassa ennen minua. Opin jo viikon aikana käyttämään sujuvasti kyykkyvessaa. Onneksi ei ole polvi- eikä lonkkavaivoja.
Seuraavaksi menimme tutustumaan cloisonnén tekoon. Se on soluemalityötä. Kuparisen pohjan päälle kiinnitetään kuparinauhasta tehtyjä kuvioita, jotka täytetään emaliväreillä. Sen jälkeen työ poltetaan, jäähdytetään ja kuvioita täytetään uudelleen niin monta kertaa, että väri yltää kuparinauhan yläreunaan. Sen jälkeen työ vielä hiotaan ja pinnoitetaan. Työ vaatii paljon käsityötä, aikaa ja tarkkuutta. Polttokertoja on monta. Tavallisen kokoisen maljakon tekoon menee kuukausi. Kuvassa nainen täyttää kuvioita veteen sekoitetulla emalijauheella.
Valmiina cloisonné-työ voi näyttää vaikka tältä.
Olen sen verran kokeillut emalitöitä, että tämä kiinnosti kovasti. Tehtaan yhteydessä oli kauppa, kuinkas muuten. Kyllä sieltä jotakin pientä mukaan tarttui.
Jatkoimme matkaa Kesäpalatsiin, jonne keisarillinen hovi vetäytyi kesän kuumuutta pakoon Kunmingjärven leppeisiin tuuliin. Alueen rakentaminen alkoi 1750-luvulla. Keisari Qianlong rakennutti sen äidilleen syntymäpäivälahjaksi. Alue on hyvin puistomainen. Sen ehkä kuuluisin käyttäjä oli leskikeisarinna Ci Xi, joka eli vuosina 1835-1908 ja hallitsi käytännössä Kiinaa yli 50 vuotta nukkehallitsijan takapiruna. Hänet tunnetaan viekkaana ja julmana hallitsijana. Tutustuimme ensin hänen ajoneuvomuseoonsa. Kuvassa keisarinnan kantotuolit.
Leskikeisarinna piti kovasti oopperasta ja hän rakennutti kesäpalatsiin oman teatterin. Välillä hän kävi itsekin esiintymässä lavalla, oopiumihöyryissään. Teatteriesitykset kestivät monta tuntia, niinpä keisarinnalla oli makuuhuone katsomon vieressä, missä hän saattoi vetää välillä nokoset. Itse katsomopaikkakin oli parisängyn kokoinen pehmustettu looshi, mutta sitä ei saanut kuvata.
Teatterissa esitetään nykyisin vanhanaikaisia soitto- ja tanssiesityksiä turisteille.
Palatsista johti lähes kilometrin mittainen katettu käytävä rantaa pitkin. Käytävän katossa oli taidokkaita maalauksia.
Puistossa oli myös pari kaunista kaarisiltaa, maisema maisemassa.
Söimme Kesäpalatsin ravintolassa keisarillista ruokaa. Siihen kuului mm. lihapullia. Sen jälkeen menimme ostoksille. Ensin jouduimme Silkstreetille, samanlaiseen kirpputoripaikkaan kuin Yashow’kin, mutta vielä isompaan. Nyt sentään saimme jotakin ostettuakin, kun tiesimme etukäteen mikä meitä odottaa. Saimme saaliiksi collegetakin Pojalle, hyvin tingattuna tietenkin.
Silkstreetin jälkeen menimme rauhoittumaan Frendship storeen, valtion ulkomaalaisille tarkoitettuun kiinalaisten tuotteiden kauppaan. Sieltä sain vihdoin ostetuksi vähän kiinalaista silkkiä metritavarana. Valtion kaupoissa, joita tämän lisäksi oli silkki-, tee- ja cloisonnékauppa, oli jännä ostotapa. Kun olin valinnut tuotteen jonka ostan, myyjä teki minulle kuitin, jonka kanssa menin kassalle maksamaan tuotteen. Maksetun kuitin kanssa palasin takaisin myyjän luo, joka sitten luovutti tavaran minulle. Hieman erilaista kaupantekoa kuin täälläpäin.
Illalla menimme vielä katsomaan Flying Acrobats –esitystä. Huimia temppuja tuli taas nähtyä. Välillä ihan pelkäsin temppuilijoiden puolesta.
Päivän päätteeksi vaatturi toi valmiin mekon hotelliin. Ei hullumpi mekko, hihaton nilkkapituinen, täyttä silkkiä vuorineen päivineen, hotellisovituksineen ja toimituksineen n. 120 euroa. Koepakkauksessa näytti mahtuvan laukkuunkin.
Kommentit