Kun kerran olin juossut (= ajellut autolla) ympäri lähipitäjiä kohlimassa sähköjohtoja ja kuorinut niitä hiki hatussa sormet lähes verillä, piti niistä jotain valmistakin saada aikaan.  Niinpä aikani väännettyäni ja ähellettyäni syntyi tämmöinen kori. Pohja on maalattua vaneria, loimi on jäykkää sähköjohtoa ja kude vähän letkumpaa sorttia. Huomattavasti painavampi teelmys on kuin esikuvansa rottinkikorit, mutta kaippa tuo löytää pakkansa jostakin, jossa tarvitaan hevimpää tavaraa.

Osa kurssikavereista lisäsi koreihinsa helmiä. Minä kans ja pinkkiä tietty.

Rottinkiin ja narutöihin kokeiltiin myös värjäystä. Käytimme sekä reaktiivi- että Dylonin käsinvärjäysvärejä. Rottinkipannunalustan upotin pinkkiin liemeen ja lopputulos oli roosa, rottingin pohjavärin pehmentämänä.

Sisalnarusta punottu osmanrinki sai väriä ocean blue. Naru kutistui kastelusta melkoisesti, sen vuoksi se piti värjäyksen ja huuhtelun jälkeen vielä  hakata takaisin muotoonsa. Kuvassa ope näyttää mallia.

Hakkaamiseen tuli purettua isommat agressiot ja lopputulos näytti tällaiselta. Värjääntynyt juuttinaru oli väriliemessä mukana tunnistusmerkkinä.

Niin loppui punonnan jakso. Torstaina alkoi jo parkkinahan käsittely. Katsotaan mitä siellä sitten syntyy.

Jotain sentään olen kotonakin ehtinyt tehdä. Kesälomalla aloittamani ristipistokirjonta keittiön seinälle valmistui vihdoin tänään. Kuvan tekstit olivat paketin päällä olevassa kuvassa englanniksi ja kirjontaohjeessa tanskaksi. Yhdessä Tyttären kanssa pähkäiltiin ja löydettiin sopivat suomenkieliset versiot. Ä-kirjainkin piti väsätä ihan ite, ohjeessa kun ei moista kirjainta tunnettu laisinkaan.

Tuosta sitten opettelemaan, että mitenkä se saparohäntä paloitellaan. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan heti ilmesty sen ruhoa köökiini...