Työpaikkani neuvolatädin kanssa olen tänä vuonna hoidellut tiimimme tyhytapahtumia. Eilen pistimme repun selkään ja painuimme naapurikaupungin syksyiseen metsään ulkoilemaan. Metsätien risteykseen panimme poikkeamismerkiksi työkavereille, mitäs muuta kuin ilmapalloja. Tosin suurin osa oli osannut paikalle jo ennen meitä ihan ilman opastusta...

suuntamerkki%202.10.2009%2015-42-57.JPG

Mukana oli myös tarmokas vahtikoira nimeltään Mona. Kun tulimme leiripaikalle, hän tarkasti heti, että kaikki paikat ovat kunnossa. Huomioikaa muuten hänen tyylikäs retkipukeutumisensa. Juu-u, huppari on Seiskaveikkaa.

tarkastus%202.10.2009%2013-35-2.JPG

Sen jälkeen hän kiersi jatkuvasti meitä huolettomia keski-ikäisiä tytönhupakoita vahtien ja haukkuen joka suuntaan ilmoittaakseen: "Tänne ei kannata tulla, täällä vahdin minä!"

vahti%202.10.2009%2013-36-18.JPG

Patikoimme läheiselle kallion jyrkänteelle. Sieltä näkyi yhdellä silmäyksellä kolme järveä.

3%20j%C3%A4rve%C3%A4%202.10.2009%2014-08

Patikoinnin jälkeen paistui makkara kodassa.

makkaranpaisto%202.10.2009%2014-50-32.JP

Ulkona tarjoiltiin työmaan keittiön meille tekemää salaattia ja kahvia. Niin, uskokaa tai älkää, tuossa kipassa on oikeasti salaattia.

vuokarasva%202.10.2009%2015-07-21.JPG

Kiva oli palata metsästä ihmisten ilmoille. Ulkoilu oli häivyttänyt työstressit mielestä ja viikonlopun vietto alkoi. Kun pääsin kotiin, alkoi vesisade. Kävipä tuuri, että retken ajan oli kuivaa :)