Ilun Handun Suomalaisesta klubista ensimmäisenä lankana tuli talven lumen ja pakkasen keskelle aivan hiirenkorvan värinen lankavyyhti suomenlampaasta. Tuollainen vihreä ei ole ominta väriäni, mutta kuitenkin niin kiinnostava, että aloin heti etsiä sille sopivaa pitsimallia. Melkein sopiva löytyikin virolaisista malleista, Nancy Bushin kirjasta Pitsihuivit neuloen. Tapani mukaan rustasin alkuperäistä mallia sen verran, että pudotin nypyt pois, minä kun en tykkää niitä neuloa. Aloitin huhtikuun puolivälissä ja otin työn mukaani parin viikon kuntoutuskurssillekin. Sain todeta monesti, ettei kannata yrittää tehdä pitsineuletta ja katsoa samalla telkkaria. Lähestulkoon jokainen kymmensenttinen on osaksi purettu ja neulottu uudelleen. Miten se joskus voikin olla niin vaikeeta... Vaan kuvassa huivi on jo loppusuoralla, silmukat pujotettuna suorille puikoille päätypitsin yhdistämistä varten.

Vaikka reunat neulottiin suoriksi, pingotin ne kirjan ohjeen mukaan niin, että syntyi aaltoreunat.

Tältä näyttää pitsi läheltä. Malli on kirjassa nimeltään riikinkukkolehti. Miinus ne nypyt. Eli tämä malli voisi olla nimeltään vaikka Tiin riikinkukon peräsulat...

Ulkoilma näyttää vähän sinistävän väriä kuvissa, mutta ei kai se haittaa. Huivin lopullinen koko on 154 x 25 cm.

Väri on kiinnostava, mutta kuitenkin sellainen, ettei oikein sovi omalle hipiälle. Ottajia silti kuulemma huiville löytyy. Katsotaan, minne nämä kirjavan kukkosen peräkarvat lentää...