Lasi ei ole entuudestaan tuttu materiaali minulle. Kovaa materiaalia, joka kuitenkin rikkuu helposti. Siispä oli hiukan perhosia vatsassa, kun ilmoittauduin valinnaisaineiden viikoksi lasinsulatuskurssille. Vaan oppihan siellä pitämään lasiveistä kädessä ja hiomaan ja pätkimään ja vaikka mitä. Osa töistä ovat olleet syväsulatuksessa ja  menossa vielä huomenna taivutussulatukseen, mutta tässä muita jo valmistuneita. Nämä työt ovat siis olleet vain liimaussulatuksessa 790 asteessa. Pikkusen kuuman tuntuista silti, eikä kovin nopeaa. Yksi uunitus kestää lähes vuorokauden. - Kuvat eivät ole ihan parhaita mahdollisia, heijastava lasi on haastava kuvattava, enkä omista vielä kameranjalkaa.

Maakrapu haikailee aina merille...

Kokeiluja suorakaiteilla.

Tämä on jokin kukka, ei (mies)opettajan ehdottama vihertynyt itänyt peruna, jossa perhonen lepää... tai siis mikä ettei...

Tällaisen tähden olen nähnyt aiemmin jossain näyttelyssä ja teki mieli samanmoista. Tein punaisenkin version, mutta tämä näyttää paremmalta.

Riipuksia, jossa lasien välissä hopealankaa...

...ja kuparifoliota. Kokeilimme parin kurssikaverin kanssa viisisenttisenkin tallentamista lasien väliin, mutta kolikko oli niin paksu, että lasi jäähtyessään lohkesi. Kuparifolio muuttuu jännän punaiseksi kuumassa.

Detroit-lasia läpikuultavan vihreän ja peittävän punaisen päällä. Oikein-merkki tuli koruun kai koulupärjäämisen toiveista...