Kurssikaveri oli käynyt karkkipaperipussikurssilla. Toi pussukoitaan sitten näytille meidän  kurssi-iltaan Kokeilevaan Käsityöhön. Vau, tämähän on hauska kierrätysidea. Pakko kokeilla. Kotoa löytyi muutama kettukarkkipaperi, siispä asiasta Pojalle toimittamaan, josko niitä lisää saisi. ”No, ei tuo pitäisi olla mikään ongelma”, tuumasi Poika. Seuraavana päivänä töistä tullessani Poika ojensi nipullisen punakeltaisia karkkipapereita: ”Siinä on yhden pussillisen verran. Tarviikko lisää?” ”Juu ei, nämä piisaa. Kiitos!”

 

Parin päivän kuluttua vintin aulan pöydällä oli röykkiö Geisha-papereita, Pojan kaverin antaman joululahjan jäljiltä. ”Nojoo, voit sää nekin ottaa”, tuumasi Poika ja siirsi röykkiön työpöydälleni. Samoihin aikoihin räkätauti iski. Siippa toi apteekista buranaa ja yrttikurkkupastilleja. Pastillipaperit näyttivät hyviltä, siispä keräsin nekin talteen.

 

Tapanina, pahimmasta tautivaiheesta selvittyäni, aloin teipata papereita yhteen pienillä maalarinteippipaloilla. Koitin kohdistaa ainakin tekstit suurin piirtein kohdalleen. Tein näin kaksi pintaa, pussukan molemmat puolet erikseen. Sitten ompelin paperit kiinni puuvillakankaaseen nurjat puolet vastakkain. Yläreunasta leikkasin ylimääräisen kankaan pois paperireunaa pitkin. Kristallimuovista leikkasin reilun kokoiset palat, joissa piisasi saumavaraa joka puolelle. Yläreunassa taitoin muovin saumavaran nurjalle paperi-kangasreunan yli. Sen jälkeen ompelin vetoketjun kiinni molempiin yläreunoihin. Avasin vetoketjun, taitoin pussukan osat oikeat puolet vastakkain. Ompelin, kavensin saumavarat ja huolittelin sivureunat sekä pohjan. Pohjakulmiin ompelin vielä poikittain kulmat, jotta sain pussukan pohjaan leveyttä. Sitten vain koko helahoidon kääntö oikein päin ja siinä sitä sitten ihmettelemään.

 

2184611.jpg

 

Geisha-pussista tuli aika iso, kaverini ihastui siihen täysin. Itse en ole varma onko se hieno vai ei. Vauvanvaaleanpunainen ja plingpling vähän vieroksuttaa. Paperit olivat rypistyvää foliota, ja ne repeytyvät helposti teippejä irrottaessa. Yrttikarkkipapereista tuli aika tumma, mutta mukavan kokoinen. Eniten tykkään Kettukarkkipussukasta, se on pirteä ja hyväntuulisen näköinen. Kettukarkkien paperi on pehmeää muovitettua paperia ja helpompia työstää kuin Geishapaperit. Silti niidenkin kanssa pitää olla varovainen, ettei revi reunoja rikki.

 

DaCapoista piti tekemäni myös pussukka, mutta niistä lähti väri. Jälki oli suttuisen näköistä, joten jätin ne väliin. Kaverini poti huonoa omatuntoa, kun oli heittänyt kaikki joulun Budabest-paperit pesään. Jotain joulukarkkeja oli kuitenkin vielä syömättä ja siis paperit vielä tallessa…