Tänä keväänä oli keramiikan kurssikin, postaukset siitä vain jäivät muiden kiireiden alle. Korjaan puutteen näyttämällä aluksi lumisia kuvia rakupoltosta, joka on keramiikan lasituksen ns. matalapoltto, lämpötila nostetaan "vain" n. 1000 asteen tienoille. Siinä jo raakapoltossa olleet esineet lasitetaan käyttämällä kiinnostavan näköistä pönttöä.

Ponttöön lastataan lasitettavat tuotteet ja ne kuumennetaan pöntössä kaasuliekillä punahehkuisiksi. Sen jälkeen ne nostetaan pitkillä pihdeillä toiseen pönttöön, joka on vuorattu paperisilpulla.

Paperia lisätään joka välissä, sillä se alkaa kuumien esineiden vuoksi palaa.

Kun kaikki esineet on siirretty paperipönttöön, sen päälle laitetaan kansi. Nyt alkaa itse savustus, joka antaa rakupoltetuille esineille niille tyypillisen ulkonäön. Ainakin valkoinen lasittamaton keramiikka savustuu ihan tummaksi.

Kun työt ovat olleet pöntössä vähintään tunnin pari, ne voi kaivaa tuhkan seasta pois ja pestä. Minun parista rasiastani tuli tämän näköisiä. Ne tunnistaa rakupolteiksi kannen ja rasian välikohdalta näkyvästä mustuudesta. Omissa töissäni ei onnistunut ns. krakleeraus, eli lasituksen säröily niin, että säröt olisivat mustuneet näkyvästi.

Koitin väsätä kurssilla myös okarinoa. Muuten hyvä, soi, mutta kun laitoin siihen okarinoon kuluvia reikiä lisä-ääniä varten, soiminen lakkasi. Piti laittaa ne umpeen, että edes peruspuhallus soisi. Ilmeisesti minun ei ihan heti kannata perustaa soitintehdasta... Sileät pinnan osat on tehty sellakalla. Raakapolton jälkeen soitin oli ihan valkoinen, mutta savustettuna muuttui väri melkoisesti. Toiselta puolelta pilli on ihan musta.

Naamavärkkien teko keramiikasta jotenkin viehättää minua. On jännää kokeilla, millainen pärstä savesta kurkistaa. Tästä tuli aika zombin näköinen. Taidan laittaa sen johonkin kepin nokkaan pelottimeksi...