Olen pesunkestävä maakrapu. Purjehtimisesta en tiedä yhtään mitään puhumattakaan, että tietäisin mitä tarkoittaa tyyrpuuri ja paapuuri. Hienoja sanoja, mutta miksi seilaajille ei kelpaa oikea ja vasen? Enkä oikein tiedä miksi merimies on muka eri mies.

 

Vesi ei silti ole outo elementti. Olen syntynyt joen rannalle ja uimaan opin lähestulkoon itsekseni, mitä nyt isoveljet vähän avittivat. Lapsuuden kesinä hauskimpia vesileikkejä isoveljen kanssa oli tyhjentää kokasta rikkinäinen vanha soutupaatti kerta toisensa jälkeen vedestä ja mennä sinne seisomaan ja odottaa, kun vene vaipuisi taas joen pohjaan. Kesäisin suorastaan asuin joessa, joko omassa tai kaverini rannassa. Pulikoiminen oli hauskaa.

 

Lähimmällä järvellä opin soutamaan, muuten ei päässyt serkun mökille saareen. Veneessä tuli ideoitua monta hullunkurista juttua serkkulikan kanssa, ilmankos soutaminen oli lempiharrastuksiamme teini-iässä. Isän kanssa verkoilla käydessä opin, ettei tarvinnut joka tiuskaisusta ottaa nokkiinsa, piti vaan tehdä niin kuin käskettiin. Verkoilla soutamisen ja huopaamisen taidosta sain myöhemmin kiitosta jopa siskonmieheltäkin ja sekös vasta harmitti siskoa Silmänisku

 

Purjehtiminen on silti aina kiehtonut minua ja olen kerran päässyt ihan oikean kuunarinkin kyytiin. Edellä kertomani purjelaivaa tehdessäni tajusin, että olen harrastanut laiva-aihetta ennenkin. Tyttären ollessa 1,5-vuotias väsäsin hänen huoneeseensa pienen purjevenetaulun. Kehystyksessä laitatin päälle lasin, jotta työ ei pölyttyisi, mutta se vähän latisti kirjontaa.

 

Poika syntyi Raumalla. Parin vuoden kuluttua innostuin tilkkutöistä. No, pojalle piti tietty tehdä jokin tilkkutyö muistoksi merellisestä synnyinkaupungistaan. Ideoin työtavan, jossa palat leikataan ilman kaavoja suoraan leikkurilla useampi kangas päällekkäin. Luulin tehneeni uraa uurtavaa työtä, kunnes käteen osui amerikkalainen tilkkutyölehti, jossa esiteltiin samaa tekniikkaa. Niinpä niin, mikään ei ole uutta auringon alla. Olin siihen aikaan innostunut Amish-töiden yksiväristen kankaiden käytöstä. Tähän työhön sovelsin ideaa ja kankaat valikoituivat tietty veden värisiksi.

 

Poikakin jossain vaiheessa kiinnostui laivoista, ja nimpparilahjaksi sai, oman halunsa jälkeen, Tiimarista ostetun kalastuspaatin, joka tosin aika pian pudotti purjeensa ja köytensä sotkeutuivat…

 

Joltakin kesäreissulta löytyi uudenlainen purjevene. Se toimii pojan huoneessa edelleen ripustimena.

 

Kun Poika oli 5-vuotias, hankki Siippa poistomyynnistä ison lego-merimieslaivapaketin. Sain jarrutettua lahjan antamista niin kauan, että joulupukki toi sen vasta pojan ollessa vuotta vanhempi. Rakennussarja oli tarkoitettu 12-vuotiaaasta ylöspäin, siis Pojalla meni hermot sen kanssa alta aikayksikön. Minä sen loppujen lopuksi kokosin, aikaa meni päätoimisesti kolme päivää. Päätimme yhdessä Pojan kanssa, ettei tällä kyllä leikkiä voi eikä hajottaa, kuka sen sitten uudelleen kokoaa? Merirosvoalus on siitä lähtien komeillut hänen kirjahyllynsä päällä korjussa.

 

Pikkuisen purjepaatin Poika teki joskus Taatan kanssa. Kuivuessaan kaarna on lähtenyt vähän peräpäästä irti, mutta muistuttaiskos tuo nyt vähän jonkin sortin ohjainta tai jotain?

 

Kun Poika oli parin vuoden kieppeillä, kuljeskelimme Lahden torilla. Yhdessä kojussa myytiin kanavatöitä. Silmiini osui purjelaivan kuva ja ihastuin siihen heti. Pakko oli ostaa. Vaan pakkauksen langat olivat ihan väärän värisiä. Työ jäi kesken moneksi vuodeksi. Muutama vuosi sitten se osui käteeni jälleen ja hankin siihen oikean väriset kirjontalangat. Sain työn sopivasti valmiiksi ja kehystetyksi pari vuotta sitten Pojalle 15-vuotislahjaksi.

 

Nyt sitten tulin lovi-tekniikkakurssilla valinneeksi purjelaivan kuvan, joten viehtymys jatkuu. Ruotsinlaivoista en ole innostunut, mutta meri ja purjehdus kiehtoo muuten. Nyt näillä paateilla purjehditaan eteenpäin kohti vuotta 2009.

 

Onnekasta Uutta Vuotta!