Olen villuinen ihminen. Villatakista olen haaveillut ties miten pitkään. Kaupasta ei ole löytynyt oikein omannäköistä takkia, eikä käsityölehdistä sopivaa mallia, jonka saisi joskus valmiiksikin. Kunnes Moda-lehdessä 6/2006 oli vihdoin kelvollisen näköinen mohairvillatakki, joka oli tehty paksusta langasta 7 numeron puikoilla. Voisi siis joskus valmistuakin.

Tarkemmin ohjetta tutkittuani huomasin sen sisältävän pitsineuletta. En ole koskaan pitänyt itselleni sopivana pukeutua moiseen hömpötykseen (muut ihmiset voivat kyllä käyttää). Sitä paitsi lanka oli niin kirjavaa, ettei mokomaa reijitystä edes kunnolla erottanut. Siis diskasin pitsinteko-ohjeet heti suosiolla omasta versiostani pois.

Kiinnostavaa ohjeessa oli se, että etu- ja takakappaleet neulottiin yhtenäisenä kappaleena, ne erotettiin omikseen vasta hihanaukkojen kohdalla. Hihat taas kudottiin pyöröneuleena sukkapuikoilla. Vähemmän lopussa ommeltavia saumoja siis, kuullosti lupaavalta. Lopussa etureunat huoliteltiin virkkaamalla, kiinnostavaa.

Eikun auton nokka kohti maalikylää ja lankakauppaan ostoksille. Listalla oli Sandnesgarnin Soft Mohairia ja saman firman Kitten Mohairia reunoja varten. Olin ilmeisesti rauhallisella tuulella, sillä käteen tarttui harmaankirjavaa lankaa.

1355554.jpg

Langasta syntyi mukavan näköistä kuviota. Biokemiaa opiskeleva tyttäreni näki  siinä agaroosigeelin kuvioita, mitä kummaa mokoma sitten lieneekään. Hän koitti kyllä selittää, että kyseessä on jotain DNA:han liittyvää tutkimushommaa, mutta katsoin parhaaksi olla perehtymättä asiaan sen enempää...

Palaset olivat aika nopeasti  valmiit, kiitos kiinnostavien TV-ohjelmien. Muotoon suoriminenkin sujui melkein itsestään joskus remontista säästämäni stryrox-levyn päällä. Vaan sen jälkeen piti ommella olkasaumat ja kiinnittää hihat paikoilleen. Vaikka palaset olivat ihan valmiit, ne eivät millään menneet itsestään kiinni, lojuivat vaan huoneen nurkassa irrallaan monta kuukautta. Kummallista. Vihdoin, ehkä työtilani vinttikamariin muuton innoittamana, ompelin kuin ompelinkin palat kiinni toisiinsa.

1355555.jpg

Seuraavaksi piti huolitella reunat. Olin ostanut kahtakin eri harmaata Kitten Mohairia, mutta kumpikaan ei tuntunut istuvan hyvin varsinaisen päälangan kanssa. Sattumoisin työ osui harmaan Novitan Rose Mohair-kerän viereen. Se mallasi, siis muunsin taas ohjetta. Ohjeen mukaan etureunat ja kaula-aukko piti  huolitella virkkaamalla niihin koristelenkkejä koko matkalle. Kokeilin, mutta näyttivät niin naurettavilta (= muistuttivat pitsihömppää), että purin koko homman ja virkkasin tavalliset suorat napinlävet.  Nyt tuli minun näköistäni jälkeä.

1355557.jpg

Kokeilin tavallisia nappeja takkiin, mutta ne eivät oikein pysyneet kiinni, joten vaihdoin tilalle duffelinapit. Eivät ole mitenkään erikoiset, ihan peruskamaa, mutta pysyvät napinlävissään. Jos joskus kävelee eteeni hienommat, niin vaihdan. Jos viitsin.

Takki on yllättävän lämmin, kiitos mohairkuitujen. Kovassa testissä se oli keskussairaalan vetoisessa auditoriossa viime viikolla. Ensimmäistä kertaa tarkenin sielläkin. Takki hoitaa siis tehtävänsä mallikelpoisesti.