Kokeilevassa käsityössä kevään toisessa aiheessa tutustuttiin venäläiseen käsityökulttuuriin. Tarkoituksena oli tehdä omavalintainen työ, jossa on vaikutteita venäläisyydestä.Venäläisistä käsitöistä tulee minulle ensimmäisenä mieleen maatuskanuket. En ole koskaan ollut oikein innostunut niistä enkä muutenkaan venäläisyydestä, joten mietin epätoivoisena miten tästä kurssiaiheesta selviäisin.
Ensimmäiselle tunnille opettaja toi aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Sitä selatessa käteeni osui kirja, joka kertoi suomensukuisista kansoista Siperiassa, hanteista ja manseista. Haa, siis tämäkin on venäläisyyttä! Takaraivosta nousi muistikuva ornamenttikirjasta, jonka olin hankkinut itselleni vuosia sitten. Olisiko tässä pelastukseni.
Niinpä kotona kaivelin esiin vuonna 2000 ilmestyneen Maija-Leena Seppälän kirjan "Ornamentteja ommellen", joka perustuu hantien ja mansien käsitöihin. He tekivät omintakeiset kuvionsa intarsiatekniikalla, eli upottamalla pohjamateriaalin reikään saman mallinen kuvio. Tuumailin hetken aikaa, pitäisikö kokeilla sitä, vaan olisi se liian työläs ja aikaa viepä juttu. Siispä päätin hoitaa homman applikoinnilla. Tavoitteenani oli aikaansaada reilun sorttinen kassi.
Päätin myös, että materiaalit oli pääosin löydettävä olemassa olevista varastoista. Musta villasekoitekangas, josta olin joskus 15 vuotta sitten
suunnitellut tekeväni peittokirjontatyön, sai toimia perusmateriaalina. Vinttikomeroa kompatessani silmiini osui vanha äidin tekemä pirtanauhaharjoitelma, jota olin säästänyt tulevia inspiraatioita varten.
Muistelin, että eikös karjalaiset harrastaneet pirtanauhojakin. Siitäpä saisin oivan kantohihnan. Nauha myös määräsi käytettävien kankaiden värityksen, sinistä ja punaista. Varastosta löytyi vielä punaista huopaa. Vetoketju ja sininen huopa täytyi hankkia kaupasta. Tästähän oli tulossa melkoinen sukulaisfuusiokassi, karjalaista sekä hantia ja mansia!
Kuviot piirsin käsivaraisesti kirjan mallikuvioita mukaellen. Yritin kyllä keksiä omaakin kuviota, mutta siitä ei tullut kelvollista käytettäväksi. Liekö syynä sitten aihe, sika... Kuviot olivat hyvät muuten, mutta olin piirtänyt ne vähän liian isoiksi. Koululla sain onneksi pienennettyä niitä kopiokoneella.
Siirsin kuviot liimaharsolle, silitin sen huovalle ja leikkasin kuviot.
Liimaharson avulla silitin kuviot kiinni villakankaaseen. Ei hirveen hyvin ottanut kiinni, nuppineulat täytyi ottaa avuksi. Ompelin reunat ensin
kiinni suoralla ompeleella, jotta kangas ei venyisi applikoidessa. Päälle tiheä siksak. Tämä oli työläs vaihe, sillä jotta siksakista tulee siistiä, hommassa ei saa hätiköidä. Siispä työn lomassa piti monta kertaa lähteä kävelemään tai tehdä jotain muuta, ärrr...
Lopulta kuviot olivat kuitenkin kiinni.
Hantien ja mansien intarsiassa kiinnitys tehdään yleensä eri värisellä langalla kuin mitä kuviot muuten ovat, siispä valitsin tähän sinisen kirjontalangan.
Alkoi kangaspalan muotoilu kassiksi. Vetoketju paikoilleen vuorin ja päälikankaan väliin, sivusaumat kiinni, pohjataitteen ompelu, sitten kiinnitin pirtanauhan kassin sivuihin ompelukoneella. Nauhan päät jätin heilumaan. Alkoi näyttää varsin etnolta.
Vuorikankaan pussiin ompelu vielä. Vuorista löytyy myös kynä- ja kännykkätasku, kuinkas muuten. Taskut ovat eriväriset sen vuoksi, että siten ne löytyvät tavarapaljouden keskeltä paremmin.
Sininen huopapala jäi vielä käyttämättä. Siitä on tarkoitus tulla pienempään pussukkaan kuvio, vaan nyt kurssiaika loppui kesken. Pärjää tällä pelkällä kassillakin jo pitkälle.
Koko on semmonen reilu, johon mahtuu vaikka A4:sen kansio.
Jos sitten malttaa vaan käyttää...
Kommentit