Kokeilevassa käsityössä on alkuvuoden ollut teemana Jotain päälle pantavaa. Tarkoituksena oli valmistaa uniikki vaate tai asukokonaisuus. Ajatuksena oli käyttää syksyllä värjättyjä lankoja tai kankaita asusteen tekoon. Kierrätysmateriaali oli suositeltavaa. Työssä piti käyttää vähintään kahta eri työtapaa.

Olin värjännyt pääkurssityökseni vadelmanpunaista puserolankaa ja joululomalla vähän jo aloittelinkin puseron neulomista. Tähän ajattelin toiseksi työtavaksi ompelun, jokin kangaskoriste oli suunnitelmissa. Vaan tekoaikaa oli vain vajaat pari kuukautta, siitä pois vielä leipätyö ja ulkomaan reissut. Ei onnistu.

1%20pusero.jpg

Siispä suunnitelmaa piti muuttaa. Sini-puna-valkokirjavaa sukkalankaa oli reilusti värjättynä, vaikka polvisukat tekisin. Tuumasta toimeen. Ohhhoh, tuleepa kirjavaa. Tämmöisellä pohjalla ei toiseksi työtavaksi ajattelemani kirjonta pahemmin tule esiin.

2%20kirjava%20sukka.jpg

Pähkäilin ja pähkäilin. Silloin muistin ex tempore värjäämäni vihreät sukkalangat. Eikun tuumasta toimeen.

3%20vihre%C3%A4%20alku.jpg

Silmukkamääriä ja pohjekavennus-osviittaa sain Stine Hoelgaard Johansenin kirjasta ”Suloiset sukat”. Lankaa oli mukavaa työstää pienen kirjavuutensa takia.

4%20neulosta.jpg

Kantapään tein niin kuin ennenkin, äidin oppien mukaan.

5%20kantap%C3%A4%C3%A4.jpg

Tasaisemman väristä lankaa ei ihan riittänyt sukkien kärkiin. Niihin käytin samassa paljussa värjättyä, tiukalla vyyhdellä ollutta lankaa. Siihen värjäämättömäksi jääneet kohdat määräsivät pitkälle suunnittelemani kirjonnan värin.

6%20k%C3%A4rki.jpg

Aluksi suunnittelin kirjovani jotain lehtikuviota sukan varteen. Jotenkin silti tökki. Työkaveri muistutti pääkallosta. Aivan! Jotain pääkallokudetta olin suunnitellut pitkin syksyä, en vaan ollut keksinyt minkämoiseen vaatteeseen kuvion laittaisin. Saman tien piirsin muistilappuun pääkallon ja sääriluut, kotona piirustusta vähän suurensin.

Mitenkähän voisin helpoiten siirtää kuvion sukkaan kirjottavaksi? Kurssikaveri opetti servettikonstin. Halkaisin valkoisen servetin ohuiksi kerroksiksi ja siirsin kuvion siihen. Harsin näin syntyneen mallineen kiinni sukkaan ja kirjoin ketjupistoin kuvion reunat sen läpi.

7%20kuvion%20harsinta.jpg

Revin servettimallineen pois ja jatkoin ketjupistoilla. Kirjontalankana käytin Novita Bambinoa. Kiinnitin hampaiksi valkoisia pitkänomaisia helmiä ja silmänpohjiksi mustat paljetit. Tässä vaiheessa kallon aukot näyttivät vähän turhan pieniltä.

8%20keskener%C3%A4inen%20p%C3%A4%C3%A4ka

Siispä vähän piti purkaa silmien sekä nenäaukon kohdalta ja kirjoa niihin mustaa. Lanka oli jotain jämiä. Eikun vielä sääriluut kohdalleen ja se on siinä.

9%20p%C3%A4%C3%A4kallo.jpg

Uniikkisukkia kun olin tekemässä, ei ollut mitään järkeä tehdä kahta samanlaista sukkaa. Aloin toiseen suunnitella nappiteelmystä. Kokeilin ensin puunappeja. Ihan kivoja, mutta taas jotenkin tökki. Kurssin opettaja ehdotti luunappeja, ne olisivat samaa teemaa kuin pääkallo. Joo, hieno idea! Vaan yhtään luista nappia ei ollut lähimaillakaan. Naapurikunnassa tiesin nappeja tehtävän. Vaan ajaisinko Ooppelillani 70 kilometriä ostamaan uniikkiluunappeja, jotka todennäköisesti maksaisivat maltaita? Ei kuulostanut kovin kierrätykseltä. Taas pähkäilin. Niin Kiinan kuin Vironkin reissulla ajatus vaivasi takaraivossa. Ei ollut Karnaluksin käsityötukussakaan luunappeja.

Viron tuliaisia lajitellessani silmiini osui vanha keltainen rasia. Äidin perintönappilaatikko!

10%20%C3%A4idin%20perint%C3%B6napit.jpg

Sieltä löysin monta luun väristä vanhaa nappia. Äitini on ollut haudan povessa yli 16 vuotta, joten napit ovat todella vanhoja. Ties miten pitkään ne ovat olleet äidillä säilössä. Kuluneita ja vähän haljenneitakin. Nämä ovat varmasti kierrätystä. Siispä niistä sommittelemaan.

11%20napit.jpg

Eipä aikaakaan, kun sukkapari oli valmis. Tällaiselta ne näyttivät tyttären jalassa.

12%20nappisukka.jpg13%20p%C3%A4%C3%A4kallosukka.jpg

Ja tällaisilta omissani. Työkaveri tuumasi, että luuvaloa niissä on. Totta, näillä pystyy varmasti ehkäisemään kaikki reumaattiset jalkavaivat Silmänisku

14%20nappis%20omassa.jpg15%20p%C3%A4%C3%A4k%20omassa.jpg

Luuvalo-sukkani hyväksyttiin kurssisuoritukseksi. Kurssilaiset tuumasivat, että noiden sukkien kanssa pitää olla sitten niin lyhyt yläosa, että sukat näkyvät. Joo, polvihousut. Tai minihame…ööh...