Postauksessa on ollut nyt vähän pidempi tauko, sillä flunssa iski ja vei ylimääräiset voimat. Hyvä kun jaksoin pakolliset hommat tehdä. Vaan nyt on tauti voitettu.

Neljä kertaa vuodessa on koulussamme ns. valinnaisaineiden viikko. Noin puolitoista viikkoa ennen putkahtaa jostain lista, josta voi valita mieleisensä kurssin sille viikolle. Säpinä on listojen ympärillä silloin hirmuinen, kun jokainen opiskelija yrittää varata itselleen paikkansa haluamalleen kurssille. Aina ei voi voittaa, joten mattimyöhäisten on tyydyttävä niihin kurssipaikkoihin mitkä jäävät jäljelle, kun parhaimmat on kahmaistu päältä. Minulla kävi flaksi, kun pääsin himoitsemalleni kirjansidontakurssille. Varastoistani löytyy nimittäin aika monta kangasta, jota en ole raaskinut paloitella tilkuiksi vaan halusin käyttää niitä johonkin isompana palana. Opettajana meillä oli kirjansidontamestari Tarja Rajakangas.

Kurssilla tuli opittua, että kirjansidontaliimaa kuluu ja homma on varsin tarkkaa puuhaa, millimetrit on hallittava. Tarja kertoi myös, että jotkut työvaiheet ovat välillä ammattilaisellekin ohhoon päälle-juttuja. Niinpä jokaisesta työstäni löytyy virheitä, toisista useampikin. Onneksi  tyhjästä kirjasta voi aina valita kumpi kansi on etukansi ;P

Teimme ns. irtokansisidoksia, eli tekstiblokki ja kannet valmistetaan ensin ihan erikseen ja lopuksi ne liimataan tekstiblokin etulehtien avulla yhteen. Kyseessä on siis ihan peruskirjan muotoinen kovakantinen opus, jollaisia löytyy jokaisen kirjahyllystä.

Ensimmäisenä pöydälläni valmistui keltainen kirja, koko 10 cm x 14,5 cm. Tekstiblokin lehdet on leikattu vanhasta Tiimarin piirustuslehtiöstä. Kansikankaan olen marmoroinut silkkiväreillä joskus vuosia sitten, kun pidin marmorointikurssia ex-kodin autotallissa.

Seuraavaan kirjaan päätin käyttää ammoin aurinkovärjäämääni kangasta, josta olen suurimman osan jo käyttänyt muuhun, mutta muutama pala vielä löytyi. Tekstiblokki on luonnonvalkoista, vähän kopiopaperia vahvempaa paperia. Valitettavasti kannen kulmia leikatessani en huomannut, että mattopuukkoni terä oli katkennut ja punaisen päällispaperin kulmareunat menivät pöperöksi. - Juu, tuli sanottua monta tilanteeseen sopivaa sanaa. - Onneksi opettaja ehdotti pilaantuneiden reunojen päälle koristenauhan laittoa. Omasta kurssivarustuksestani ei sellaista löytynyt, mutta naapurilta löytyi. Pätkä sinistä silkkinauhaa vaihtoi omistajaa ja kirja sai uutta ulkonäköä. Tosin tuo nauha ei joka paikassa mennyt ihan suoraan, mutta ne on sitten siellä  takakannen puolella... Kirjan koko on 16,5 cm x 12 cm.

Ne, jotka ovat harrastaneet kankaanpainantaa, ovat ehkä hoksanneet, ettei kankaanpainannan jälkiä kannata siivota hukkaan, vaan putsataan ylimenneetkin värit talteen kankaalle. Tällainenkin kangas saattaa muodostua ihan kiinnostavaksi. Sellainen siivousrättikangas on marinoitunut kaapissani jo kauan. Nyt päätin kokeilla siitä kirjanpäällystää. Kankaan rouhevaan tyyliin sovitin ruskehtavaa uusiopaperia tekstiblokkiin. Koko on 19,5 cm x 14,5 cm.

X

Viimeistä kirjaa en ihan saanut kurssilla valmiiksi, kannet jäivät kesken. Siitä olin kuitenkin päättänyt tehdä perinteisen mallin mukaisen kirjan. Niinpä ryhtyessäni kotona hommaan tarkistin, että mattopuukon terä on varmasti terävä. Tällä kertaa onnistuinkin kulmissa, mutta kansilehtien liimauksessa toinen puoli meni vähän vinksalleen. No, se on taas se takakansi... Koko 13,5 cm x 10,5 cm, tekstiblokki valkaistua uusiopaperia.

Hinku jäi tähän hommaan. Kunhan aikaa on, tätä harrastan kyllä lisää. Ainoa ongelma on, miten ihmeessä raaskin näitä itse tehtyjä kirjoja käyttää...