Eilen Puutarhaunelmissa esiteltiin potageria. Aareittain koriste- ja hyötykasveja sekaisin, harvinaisia ja tavallisia sulassa sovussa. Pisteenä iin päällä lampahia, joiden kompostoidusta sontapatterista lähestulkoon kaikki elävä sai eliksiirinsä. Puutarhan oli perustanut joku taitelijapariskunta. Huhhuh, hienon näköistähän tuo oli, mutta melkoinen työmäärä sellaiseen uppoaa. Ei pahemmin ehtisi käsitöitä tai edes valokuvaustakaan harrastaa, jos leipätyön ohella tuommoista yrittäisi pitää.

Olen kokeillut potagerian pitoa meidän kasvimaalla (4 x 8 m), ilman lampaita, Kemiraan tukeutuen. Lopetin sen pari vuotta sitten, sen viimeisen paarmahyökkäyksen jälkeen. Vaan on minulla silti potageria edelleen, pikkuisen pienemmässä mittakaavassa.

1823121.jpg

Persiljaa on vasemmalla, sitruunamelissa oikealla, keskellä mansikka yrittää epätoivon vimmalla kylmänä kesänä tuottaa marjojaan, vaan vaikeaa on. Takana röyhistelee koristetupakka, se on vallannut alan basilikalta ja ruohosipulilta, joita ei enää näy lainkaan, liekö hengissäkään. Persilja ja sitruunamelissa ovat viime aikoina alkaneet taltuttaa tupakkaa, liekö terveyskasvatus tehonnut vai meneekö nikotiinikukasta muuten vaan puhti. Saas nähdä, mitä vielä purkissa tapahtuu ennen pakkasia.

Potageriani sijaitsee keittiön portailla vanhassa muovisessa ulkoruukussa. Taimet ostin paikalliselta puutarhayrittäjältä, taisivat kaikki olla jotain varaston loppuja. Paikka on tuulinen ja viileä, peltoaukean tuulitunneli kun kulkee juuri vierestä. Vaan ihmeesti siinä vielä heiluvat.

Kattikin on hyötynyt "keittiöpuutarhastani". Niinä harvoina päivinä, kun tänä kesänä on aurinko paahtanut, katti on voipuneena maannut purkin takana varjossa hellettä paossa. Varjon siirtyessä katti on valunut sen mukana pikkuhiljaa alemmalle portaalle, kunnes joku perheen ihmisistä on pelastanut viiksiniekan sisälle viileään. Kovat ovat kissan päivät ;)