Mää mee huamena kouluu.Kolkkytä vuat käytös olleet hoituri aivot pistän narikkaa niinko entises alkkohoolivalistusjulistees ja sukella joksiki aikaa valla kärentaitoje syävereihi. Jos elämä vaa antaa myäre, ni joskus must tullee artesaani. Mää oon haaveillu näist opiskeluist jo vuasikausii ja nymmää päätin koittaa. Pääsykokkeis olin ja sit jännäsi kevvääl toist kuukaut et pääsenkö vai enko pääs. Pääsi. Sillo hetsillää halusiva tiätty vähä rahhaa ja vakkuuksii et mää varmast tuun kouluu. Ja mää vakkuuti et juujuu, kyl mää tule.

Viime viikol tuli sit vastaavalt opelt sähköpostii joss oli kauhian pitkä lujettelo tarvikkeist mitä pittää ottaa mukkaa. Mää ole siit asti ollut iha täpinöis. Vanhoi julistei on haalittu ja sähköjohtoi kohlittu siält sun täält, läksiäislahjanaki niit tuli. Väriliirukki sain tyäkaverilt ko muksuns ei kuulemma ennää niit harrasta. Sivuleikkurit o viä ostamati ja puhras suihkupullo. Onneks koulu alkaa vast kahrelttoist, ni kerkeen viä kauppaa aamusti.

On tää vaa niin jännää, et ans kattoo saanko nukuttuu ens yänä. Oon kyl koittanut itteeni väsyttää, oon kuarinu sähköjohroist sisusjohtoi esil melkei koko päivä. Peukalo o iha kippee mokomast hommast. Samal mää ole viisastunu aika lail siit et minkälaist piuhaa o missäki johros. Huamena on aika miälenkiintone kuarma ooppelis ko se lähtee kohti Kankaanpäätä.