Kysyttiin minulta tässä taannoin, miksi kummassa neulon niin paljon villasukkia. No kun en pidä muita sukkia. Paitsi tietysti hienostellessa pitää venutella jalkaan semmoiset ohkooset 15-20 denierin kaupan sukkikset, jotka sitten viimeistään parin käyttökerran jälkeen ovat entiset. Melkoista tuhlausta, mutta mitä nainen ei tekisi...

Villasukista tykkään, kun ne ovat sopivan kokoiset, eli suht napakat ja sen verran ohuesta langasta tehdyt, että mahtuvat kenkiinkin. Talvipakkasille kylmille lattioille sisäsukiksi lisäilen sitten semmoisia paksumpia kerroksia. Jalkani ovat aina viluiset, liekö syynä lapsuudenaikaiset koulumatkat, joita talsittiin pakkasessa kuin pakkasessa ja kotona olivat varpaat ihan jäässä. Niitä sitten lämmiteltiin patterin vieressä ja itkettiin, kunnes veri alkoi kiertää jalassa, särky lakkasi ja tunto palautui.

Kun lähes koko ajan kerran käytän k.o. sukkia, niin kuluvathan ne, vaikka eivät suinkaan siinä ajassa hajoa kuin nuo ohuet nailonit. Siis pitää uusia tehdä varalle ja tuleville vuosille siltä varalta, jos vaikka kädet lakkaavat toimimasta. Sukkapari ja useampikin on koko ajan tulollansa. En voisi kuvitellakaan lähteväni reissaamaan ilman sukankudinta. Jaa, noh, patikalla jätän kyllä pois repusta...

Aloin kutoa punakirjavasta On Linie Supersocke 100 langasta villasukkia Jäämeren reissulla.  Aiemmin olin jo tehnyt samanmerkkisestä vihreäsävyisestä jalkaterän lämmittimet.

IMG_0004.JPG

Lapissa kun olin, punaisesta langasta tuli mieleeni saamelaisten kansallispuvut. Ajattelin silloin, että näistä sukista tulee aina mieleeni Lappi.

Reissun jälkeen tuli välillä puuhattua muuta ja sukat jäivät kesken. Kolmisen viikkoa sitten lainasin kirjastosta äänikirjan Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Olin joskus aiemmin yrittänyt lukea sitä kirjana, mutta se ei jaksanut innostaa loppuun asti. Nytkin välillä kyllästyin, vaan kuuntelin silti, kun kerran päätin sen käydä läpi. Kirja on sinänsä hyvinkin vaikuttava ja saa sukeltamaan mielikuvituksessa ammoiseen elämään Niilin rannalle. En yhtään ihmettele, että opus on saanut niin paljon suosiota.

Punaisten sukkien tekoa jatkoin, muiden värkkäysten ohessa, Sinuhea kuunnellessa. Punakirjava lanka alkoi muuttua kuuman Pohjois-Afrikan ilmentäjäksi. Sukat valmistuivat, mutta nyt en sitten tiedä, kumpaako sorttia sukat ovat, lappilaiset vai "epytkiläiset".

IMG_0002.JPG

Joka tapauksessa sopivan  lämpimät ovat. Väreillä on silti jotenkin hauska vaikutus ajatteluun. Eikös punaiset sukat näytäkin lämpöisemmiltä kuin vihreät, vaikka materiaali ja malli on aivan sama?