Tytär muutti eile. Turust Turkuu. Ylioppilaskyläst Lausteel. Isompaa kämppää. Isäns oli lainannu tyämaans pakun. Tuli mua aamusti seittemält hakkeen muuttohommii. Mää oli jo suunnitellu et mitä mää sano jos hiukkaki myähästyy. Mut ei se myähästyny. Aamupala vaan oli jääny miähelt syämäti, ku katti oli menny 27 astee pakkasel pihal eikä meinannu tul millää takas sisäl. Köröteltii sit kohti Suame entist pääkaupunkii. Välil poikkettii kaffeel ja ny eksä sai sitä aamupallaaki.

Mää oli tiätty etukättee suunnitellu et misä järjestykses tavarat viärää. Huanekkalut ensi ja sit vast pikkutavara. Mut ku plika pikkuse kämpä ove avasin ni tartti suunnitelmii muuttaa. Nääs ku kaikkie huanekaluje eres ja pääl oli iso kasa täysinäisii jätesäkkei ja muit pussukoit täyn tavaraa. Ne tartti sit pakat ensi autoo, et pääsis käsiks niihi huanekaluihi. Eiku liikekannallepano käyntii. Plika vanha kämppä oli kolmannes kerrokses ja lähi hissi oli sara metri pääs likeises talos, jote päästii oikee kunnol harrastaa porrasharjottelluu. Kiäli vyän alla siin kannettii tavaraa ja pakattii autoo. Hiuka tuli miälee et mahtaako tän homman pääl tulla joku tauti, ku portais oli kauhia hiki ja pihal ryäkäleen kylmä. Vaa auto saatii täytee ja lährettii kohti Laustet. Matkal plikka koitti, et jos sais meitit hyäräytettyy ja meneen Skanssiin, mut ei menty lankaan. Pensa-asemal vaan poikettii kaffeel. Ei menny nii paljoo rahhaa, ku likan kans ostoksil.

Lausteel oli eres taas portaat ja lähint hissii sai hakkee ainaski kahre sara metri pääst. Onneks ny tartti kiivet vaa yks kerros ylöspäi. Kiärreportait. Koko aja sai pelät et astuu harhaa portail ku ei ollu oikee tiatoo minkä levune koht jalan alle sattuu. Viimesel portaal olis sit voinukki kaatuu rähmällee etteempäi ku Plikan kämpän ovi oli just kohral. Olis meinaan hianosti liukunu ristallit lattiaa pitki kohti ulkoseinää. Vaan ku ei ollu niitä ristalleja. Yritettiin sit pyssyy pystös.

Paku saatii tyhjennettyy ja eiku uure kuarma hakkuun. Nyt tarvittiin oikee porakonet ku Plikan pöytä tartti purkaa ossiin, muuton sitä ei olis kukkaa mahruttanu mihkää. Sänky sentää saatii yhten kappaleen autoo. Sitte aikaa meni viä loppuje pikkutavaroitte pakkaamisee. Ne ku oli tullu yhtäkkii essii muitte tavaroitte alt. Senkki paino nii paljo, ettei sitä saatu ku vähän hääläytettyy. Sen purkamine ossiin ja siirtämine oli pakko jättää viikolle, aika ku kulki semmost vauhtii.

Välil oli pakko käyr syämäs aapeeseel, muuto olis tavarat jääny kantamat. Sen jälkee oliki taas intoo täyn. Viäkää ei onneks mittää porrashaaverii sattunu. Kaik tavarat saatii autost uutee kämppää ja lamppuki kattoon, et näkkee plikka ehtoollaki jottai, ettei tartte iha käsimyären kulkee. Sit me vanhukset lährettii kottiin. Just ja juur kerriittiin palauttaan paku määräaikaan Raumal, mist se oli lainattu. Ehtool ku tulin kottiin, nii laitoin heti saunan pääl. Syämisen jälkeen sit leppuuttelin rasitettuu rankaani siäl. Silti oli aamul olo niinku olis kunno tappelus ollu. Aijessentää.

Plikal ei jääny hommia ku uusie paikkoje ettimine tavaroil, vanha kämpä siivoomine ja vähä maalaaminenki. Ja sit sen senkin purkamine ja uurellee kokkoomine isäns kans. Siin mennee eksän yks lomapäivä mukavaste. Se meinaan on niin miälenkiintone homma, et onneks mää oon sillon töis. Ei tartte osallistuu. Ei kuunnel eikä myätäellää.