Eilen oli isän suvun sukukokouksen valmisteleva tiimi koolla ensimmäistä kertaa. Minut on valittu yhteyshenkilöksi meidän sukuhaarasta. Se toi mainion tilaisuuden tavata muutamia sukulaisiani, jotka ovat kaikki vanhempia kuin minä, nuorin serkuista kun olen. Vanhin heistä on jo yli kahdeksankymmenen, joten ikähaitaria riittää.

Meidän sukua kun kokoontuu, niin ääntä piisaa. Jos ei piisaisi, tarvitsisi varmaan tilata ambulanssi. Sulassa sovussa silti olemme, noin pääsääntöisesti.

Vanhimmat serkut olivat myös paikalla ja sain esimakua siitä, mitä sukutapaamisen ohjelmanumero "Suvun vanhimmat muistelevat" pitää sisällään. Sain kuulla sellaisiakin juttuja, mitä ei minun korviini ole ennen tullut. Koko veljessarja oli nimittäin varsin aikaansaapaa porukkaa. Tappeleminen tansseissa oli kuulemma niitä säännöllisimpiä harrastuksia. Jos ei muuten tappelua syntynyt, niin nuorin, rampajalkainen veljeksistä pantiin ensin porukkaa härnäämään, jotta säpinää syntyisi.

Isäni oli 7-päisestä veljessarjasta toiseksi nuorin. Kun minä synnyin, hän oli jo 45-vuotias. Isän lapsuudesta en ole paljon juttuja kuullut, joten odotan innolla sukukokousta ja sieltä tulevaa tietoa. Olen myös kokoamassa toiseksi vanhimman serkkuni kanssa kuvakavalkadia sukukokousta varten. Jotain kuvia jo minullakin on, esim. tämä 94 vuotta vanha kuva isästäni.

1809530.jpg