Viime talvena Tapion kaupassa käydessäni silmiini osui valtava kerä violetti-harmaata mohairlankaa. Kokonaista 350 grammaa oli kerässä ja merkiltään Dropsin Verdi. Ei lähtenyt enää kädestä takaisin hyllyyn, vaan kassalle se oli vietävä, sitä myöten autoon ja omiin lankavarastoihin. Keväällä sitten aloin etsiä langalle sopivaa ohjetta. Huomasin, että Dropsin sivuilla oli samalla tavalla edestakaisneulottu huivi, jonkalaisen olen joskus aiemminkin tehnyt. Tutkin ohjettakin, mutta sen ajatuksesta en saanut mitään tolkkua. Onneksi omasta päästä löytyy. Huivia oli hauska neuloa telkkaria katsellessa, kun se samalla lämmitti syliä ja jalkoja. Silloin ei vielä ollut nääs näitä helteitä.

Huivi oli melkein valmis jo toukokuussa, mutta jostain kumman syystä menin taas lukemaan ohjetta ja tein sen mukaiset hapsut muutamaan kohtaan. Liian pitkät ja laihat. Työ lepäsi keinustuolin nurkilla melkein kuukauden, kunnes vihdoin päätin tehdä sen valmiiksi. Purin kuikelot hapsut ja tein kunnolliset koko huiviin. Huivi valmistui jo ennen juhannusta, eikä paljon ole tarvittu, mutta ehkä sitten talvella. Mitähän muuten Guiseppe itse tykkäisi tämmöisestä, menisköhän jonkun uupperan roolivaatteeksi...

Viime viikolla työkaveri kertoi, että ovat menossa 50-vuotisjuhlille. Solmionmuotoisen kukkalaitteen olivat tilanneet. Nyt pitäisi keksiä toinen solmio, joka kestäisi vähän kauemmin kuin kukat. Ideariihi lähti heti käyntiin ja materiaaliehdotuksia syntyi monenlaisia. Karkkipapereiden kohdalla kaikkien päät kääntyivät jostain syystä minun puoleeni. "Joo-o, kyllä mä semmoisen voin tehdä", lupasin höylisti. Toisena juhannuspäivänä otin sitten härkää sarvista ja aloin työstää luomusta ensin purkamalla isän vanhan solmion. Siitä sain kaavat. Pohjakankaaksi valitsin tavallisen punaisen puuvillakankaan, sen väristä kun toivottiin. Solmion leveimmän kohdan, "ruokalapun" kohdalle ompelin Julia-karkkipapereita ja päälle kiinnitin vielä kristallimuovin. On sitten helppo pyyhkäistä puhtaaksi, kun ruokaa tippuu...

Kravatin takana lapussa ei kuitenkaan lue kuten isän solmiossa: "Trevira", vaan siellä lukee "Tiin tekele".