1621136.jpg

Akilleijasta sanotaan, että se helposti, varsinkin hoitamattomana taantuu takaisin siniseksi. Meidän piha oli melkein 30 vuotta hoitamattomana, ja silti suurin osa villiintyneistä akilleijoista oli vaaleanpunaisia. Harmi, sillä tykkään enemmän sinisistä. Vaaleanpunaiset ovat niin hailakan värisiä, ettei niitä tahdo huomata ollenkaan. Vain yksi akilleijayksilö oli tullessamme sininen ja siitä otin heti siemenet talteen. Suuren piharemppamme jälkeen olen yrittänyt kasvattaa sinisiä lisää oikein kukkapenkissä, mutta se tuntuu olevan tuhoon tuomittu yritys. Vain pihan nurkissa, kivijalan ja lasikustin portaan vieressä olevat vaaleanpunaiset kukoistavat. Täytyy niitä kunnioittaa, ovathan ne selvinneet vuosien heitteille jätöstä ja pihan mullinmallin kaivamisesta. Niinpä ne aina säästetään ruohoa leikattaessa.

1621138.jpg

Virginiantuomi, Prunus virginiana, kukkii. Kukat eivät ole niin valkoisia kuin tavallisessa tuomessa, mutta tuoksu on sama. Lisäksi sen lehtiä eivät tuomenkehrääjäkoit popsi suihinsa. Pihasuunnitelmaan oli merkitty tämä tavallisen värinen virginiantuomi, sillä suunnittelija oli sitä mieltä, ettei vanhan talonpoikaistalon pihaan punalehtisiksi jalostetut rusotuomet sovi. Ajattelimme, että kaippa tuollaisen tavallisen värisen saa helpollakin. Kun menimme puun tainta hankkimaan, meille tarjottiin heti Prunus virginiana 'Schubertia', eli punalehtistä versiota. No, tavallisen värinen laitettiin tilaukseen. Aikaa kului, välillä Siippa kyseli sen perään, mutta ei ollut vielä tullut. Välillä jo suunnittelimme tilalle jotain muuta, välillä taisimme unohtaakin koko asian. Kunnes yhtenä päivänä Siippa sai puhelun taimikaupasta: meidän virginiantuomemme oli vihdoin saapunut, lähes kahden vuoden odottelun jälkeen! Ei tullut kysyttyä, että tuliko se ihan uiden Amerikan Virginiasta saakka, kun niin kauan kesti.