Tapaninpäivän vastaisena yönä heräsin yhden korvilla siihen, että verkkovirtaan kytketty palohälytin alkoi piipittää virran puutetta. Aamulla ylös noustuani katselin olohuoneen ikkunasta ulos, että ohhoh, kylläpä tuulee, varmaan tänään menee puita nurin. Menin käymään vessassa, tulin takaisin ja jäin tuijottamaan suurta mäntyä, joka oli juuri kaatunut ikkunan taa, onneksi muutaman metrin päähän talosta. Pakko oli mennä tarkastamaan oliko sattunut muuta lähiympäristössä. Tuulen suojasta katselin miten luonto riepotteli lähimetsikköä. Isoimmat puut olivat jo kaatuneet.

Nyt on Tapani-myrsky jo talttunut ja vihdoin 41 tunnin kuluttua sähkötkin palasivat. Vaan Hannu-vihuri puhaltelee ulkona edelleen. Pidetään peukkuja, että se talttuu ennen kuin isompia vahinkoja sattuu.