Viime perjantaina kello soi yöllä klo 2.00. Vaatteet niskaan, viimeiset tavarat kassiin ja kassi kainaloon. Naapurin Pojan taksiauto kurvasi pihaan klo 3.15 ja niin kokeilevien käsityön opiskelijoiden reissu kohti Viroa ja Haapsalua alkoi. Naapurin Poika ajoi tasaista haipakkaa pääkaupunkiin sillä aikaa kun me jatkoimme autossa lyhyiksi käyneitä yöuniamme.
Länsisatamassa nousimme laivaan ja söimme tuhdin aamiaisen. Sen jälkeen vielä pikkutorkut hytissä ja niin alkoi Tallinna siintää horisontissa.
Matkanjohtajamme Airi Lautakari oli meitä vastassa linja-auton ja kuskinsa Reinin kanssa. Ensimmäiseksi he veivät kolmikymmenpäisen porukkamme Karnaluksin käsityötukkuun. Hyvät hyssykät, kuinka paljon ja kaikenmoista käsityötavaraa siellä oli! Ihan meni maalaistytön pää pyörälle. Kaupusteluun varattu tunti oli aivan liian lyhyt tutustuakseen kaikkeen tarjolla olevaan. Sentään jotain tarttui mukaan, bulgarialaista mohairlankaa ja tsekkiläistä sukkalankaa. Semmoinen kauppa, että taidan tulla toistekin…
Padisessa poikkesimme kunnantalolle. Siellä piti ateljeetaan silkkitaitelija. Monta mielenkiintoista työtä oli nähtävillä ja myynnissäkin. Siinä meidän juodessa hyvää kahvia ja pipparia taiteilijarouva teki tämän maalauksen ja opetti samalla konstit eri kuvioihin. Joku meistä vieraistakin olisi saanut kokeilla, mutta eihän sitä ilennyt mennä toisen taidetta pilaamaan.
Iltapäiväkahville poikkesimme Vihterpalun kartanoon. Takaovesta menimme sisään, vaikka sekin kyllä näytti melko mahtavalta.
Aikakirjat kertovat Vihterpalusta jo 1400-luvulla. Nykyinen kartanon päärakennus oli valmistunut 1800-luvun alussa. Rakennus oli kuitenkin pahoin rapistunut Neuvostoliiton vallan aikana. Norjalaiset liikemiehet ostivat kartanon valtiolta 1994 tarkoituksenaan kunnostaa kartano nykyajan vaatimuksia vastaavaksi. He ja suunnitelmansa vajosivat kuitenkin Itämeren pohjaan Estonia-laivan mukana. Monien vaiheiden jälkeen kartanon osti suomalainen Timo Lemberg. Vuonna 2000 alkaneet laajat restaurointityöt kestivät neljä vuotta. Nyt salia hallitsevat yli metrin halkaisijaltaan olevat kattokruunut ja klassismille tyypilliset seinämaalaukset.
Kartano toimii nykyisin hotellina, jota käyttävät pääasiassa liikemiesryhmät. Jokainen huone on erilainen, yksi jopa rakennettu entiseen lihakellariin. Jotain alkuperäistäkin on säilynyt, esimerkiksi upeat tammiportaikot.
Alkuun nykyinen omistaja kasvatti tilalla lihakarjaa, mutta se osoittautui kannattamattomaksi. Viimeinen nauta poistui kartanosta puolisen vuotta sitten. Siitä on muistona portaikon seinällä mahtava täytetty sonninpää.
Paliveressa poikkesimme lasitaiteilijan luona. Ustuudio käyttää materiaalinaan kierrätyslasia. Työt tehdään lasinsulatustekniikalla. Halukkaat miestä saivat tehdä omat sulatustyönsä. Minä tyydyin ihailemaan mm. konstikkaan hauskoja pulloja.
Illan suussa saavuimme majapaikkaamme Haapsalun Promenaadi-hotelliin. Kaikista huoneista on näköala merelle.
Maukkaan illallisen jälkeen maistui uni pehmeällä vuoteella.
Kommentit