Killan yhdeksi urakaksi oli otettu nuppupeitteiden teko paikallisen sairaalan keskolaan. Lupasin siis minäkin sellaisia väsätä. Killan vetäjä kertoi, että aiemmin killassa oli kuvioitu kangaspaloja. Kysyi, että haluanko työstettäväksi tavallisia paloja vai haasteellisia paloja. Siis...ööh...enhän minä voi haasteesta kieltäytyä! Kevätpäivänä muutamana hain minulle kootun paketin, joka sisälsi vanua ym. tarviketta sekä nuo haasteelliset palat. Kotona pyörittelin ihmeissäni hailakan pastelleja kangaspaloja, joihin oli maalailtu erinäisiä kuvioita. Joissakin oli kuvioinnissa käytetty väriä, joka mielestäni sopi kaikkea muuta kuin heiveröisille keskosvauvoille. Nimittäin ruskeaa, ihan Sen Itsensä sävyistä. Huhhuh, onneksi aikaa oli puoli vuotta niiden työstöön. Kangaspalat unohtuivat jonnekin työhuoneen perille kesäksi.

Loppukesästä komppasin kangasvarastoani ja esiin putkahti tuo epämääräinen lappukasa. Ääh, tämäkin on tekemättä, manasin. Ei auttanut muu kuin levittää kangaspalat lattialle ja alkaa sovitella niitä omien kankaiden kanssa edes välttävän näköisiksi kokonaisuuksiksi. Enemmän kirkkaampia värejä piti saada, sillä vauvan näkö on aluksi epätarkka. Sen vuoksi esim. neuvolassa käytetään näön tutkimisessa kirkkaita, perusvärisiä esineitä. Aikani pähkäiltyäni tulos oli tämmöinen.

1940531.jpg

Jäljellä oli enää kaksi kangaspalaa, jotka molemmat oli kuvioitu tuolla ihan ittensä värisellä ruskealla. Toiseen oli piirretty kukkia, se vähän pehmensi  epäillyttävää tunnelmaa. Toisessa oli aaltoja, joista lähinnä tuli mieleen kouristuskohtaus, joka ajaa ihmisen ryömimään kiireesti ähisten kohti hotelli Helpotusta. Ei tuu mitään... Lopulta käänsin palasen nurin päin sekä leikkasin ja ompelin kaitaleiksi. Siten sain sen puoliväkisin runnottua peittoon. Tarkkaan kun katsoo, huomaa, että hailakan vaaleanpunaisesta on imeytymässä läpi jotain epämääräistä, joka panee nuuhkaisemaan...hyh...

1940532.jpg

Seuraavan kerran, kun minua yritetään tämmöiseen yllyttää, niin...!