Terveiset Kiinasta, Idän Ihmemaasta! Vietin Siipan kanssa reilun viikon Pekingissä Olympia kaukomatkojen opastamana. Ryhmään kuului kymmenen muuta suomalaista. Näkemistä ja kokemista riitti niin paljon, että pää on ihan kiinalaisia juttuja täynnä.

 

6.3. perjantaina lähdimme matkaan. Kotona saimme kuin saimmekin vedetyksi lentosukat jalkaan ja niin ajoimme lentokentälle verisuonet vetreinä. Nousimme sinivalkoiseen siivekkääseen illalla ja matka kohti auringonnousua alkoi.

 

1%20kohti%20auringonnousua.jpg

 

7.3. saavuimme kymmenen aikoihin aamulla paikallista aikaa. Pekingissä eletään 6 tuntia Suomea edellä ja koneessa olimme torkkuneet kahdeksan tuntia. Pekingin valtavan kokoisella lentokentällä iski heti vastaan kummaa tekstiä, josta ei tolkkua ottanut. Onneksi meillä oli kokenut matkanjohtaja, jota seurasimme kuin hai laivaa.

 

2%20kummia%20koukeroita.jpg

 

Hyppäsimme junaan, joka vei meidät laukkujemme luo. Olympialaisiin rakennettu Pekingin uusi lentoasema on niin suuri, että matkaa riittää joka paikkaan, niin myös matkatavaroiden luovutuspaikkaan. Siellä meitä odotti herra Jotakinkiinaksi eli ”Juha”, meidän kiinalainen oppaamme. Hänen kanssaan hyppäsimme bussiin, jota ohjasti ”Matti”, hänkin paikallinen ammattilainen. Ensimmäiseksi Juha opetti meitä sanomaan ”ni hao”, joka on suomeksi ”päivää”, ”iltaa” tai ”huomenta”, ajankohdan mukaan. Matka Pekingin keskustaan kesti noin tunnin. Siellä menimme suoraan Taivaallisen rauhan aukiolle.

 

3%20taivaallisen%20rauhan%20aukio.jpg

 

Aukiolla piisasi väkeä, emme suinkaan olleet ainoat turistit paikalla. Kuvassa näkyy Taivaallisen rauhan portti, joka johtaa Kiellettyyn kaupunkiin. Aukio on noin 40 hehtaaria kooltaan, ja sen laidoilla sijaitsevat myös Kansallismuseo, Parlamentti ja Maon mausoleumi. Punalippuja liehui joka puolella. Vähän tuli onho olo, kun ajatteli mitä tapahtui siellä parikymmentä vuotta sitten.

 

4%20punaliput.jpg

Sinä päivänä oli tulossa 6000 edustajan kokous parlamenttitalossa ja sotilaita sekä poliiseja kulki joka puolella. Heitä näkyi yleensäkin paljon katukuvassa, vaan nyt vielä enemmän. Ennen tällaisia kokouksia koko aukio tyhjennettiin, jotta mustien autojen kolonna saattoi rauhassa rantautua aukiolle.

 

5%20sotilas.jpg

 

Poistuimme siis hyvissä ajoin ja menimme syömään. Syömäpuikkoja opettelimme käyttämään, sillä opas epäili, ettei kaikissa paikoissa tarjota haarukkaa avuksi. Kyllähän sitä oppi, kun kerran nälkä oli. Mongolia opettaa, sanoo kiinalaiset. Vaan ruoka oli hyvää, sortteja monta kiinalaiseen juhlatyyliin. Opas lupasi, että koiraa ja käärmettä emme tule syömään tällä reissulla, koska ne ovat kuulemma kallista sapuskaa. Teetä, vihreää tai jasmiinia juodaan Kiinassa paljon, niin aterioilla kuin muutenkin.

 

Lounaan jälkeen kävimme lähikaupassa hakemassa paikallista naposteltavaa ja totesimme, että ruoka on hävyttömän halpaa. Rantauduimme hotellihuoneeseen, joka oli ihan tasokas. Istahdin tyytyväisenä sängylle – oho, olipa se kova! Kiinalaista mallia sekin. Vessanpytty oli kuitenkin normaalin näköinen, vaikkakin vähän matala. TV:stä löytyi 61 kanavaa, joista CNN niitä harvoja, josta ymmärsi jotain.

 

Opas kysyi haluaisiko porukka illalla jalkahierontaan. No totta kai, pitkän koneessa istumisen jälkeen. Niinpä hierontafirman oma bussi tuli hakemaan. Kiinalaiset pikkubussit ovat jännän matalia, tämä oli lisäksi sisustettu oikein pitseillä. 

6%20pitsi%C3%A4%20bussissa.jpg

 

Matkalla kaupungin halki silmiin osui sairaalarakennus. Kiinassa terveydenhuolto muistuttaa Suomen vastaavaa. Ensin on terveyskeskukset ja jos sairaus vaatii potilaat lähetetään erikoissairaaloihin. Eri alojen sairaaloita oli pitkin kaupunkia siellä täällä. Kuvan sairaala on erikoistunut silmätauteihin.

 

7%20silm%C3%A4sairaala.jpg

 

Jalkahieronnassa meidät istutettiin laiskanlinnaan ja jalat upotettiin heti paljuun, jossa oli yrteillä terästettyä kuumaa vettä, jota iho juuri ja juuri salli. Välillä tuotiin kuumaa vettä lisää.

 

8%20jalkahieronta.jpg

 

Siinä sitten köllöteltiin tovi ja tuijotettiin punaisia seiniä, katon kuvia ja kaunista kiinalaista lamppua.

 

9%20kiinalainen%20lamppu.jpg

 

Hetken kuluttua tuli jokaiselle oma hoitaja, minulle osui nuori poika. Hieronta alkoi, yllätys yllätys, ensin käsistä! Ne ja käsivarsien hieronnan alkoi jalkojen hieronta.  Jessus, kylläpä löytyi kipeitä paikkoja! Hieronnassa käytiin joka kohta jalasta läpi, välillä läpsyteltiin ja taas hierottiin. Jalkapohjat vielä naputeltiin pienillä puuvasaroilla. Lopuksi poika sanoi omituisella englannillaan: ”Sito!” ja taputti penkkiä, jolla hetki sitten oli hierottu jalat. Tajusin vaivoin, että hän käski minua istumaan penkille ja sitten alkoi hartioiden hieronta. Aika ällistyttävää jalkahierontaa, Suomessa ei vastaavaa koe missään. Mutta hyvää teki, kelpasi siinä mennä maate. Uni tuli kovasta patjasta huolimatta.