Kaikki tässä elämässä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Minäkin olen miettinyt pitkään asiaa, jonka tänä keväänä olen ratkaissut parhaaksi katsomallani tavalla. Huhtikuun alussa päätimme Siipan kanssa erota. Syitä en aio blogissani sen enempää selitellä, ne ovat ex-Siippani ja minun välisiä yksityisasioita.

Nyt olen muuttanut kesäkotiin lapsuusmaisemiini. En ihan lapsuuskotiini, mutta melkein. Loppukesästä muutan toiselle paikkakunnalle asuntoon, joka toivottavasti tulee olemaan minulle rakas koti pitkään.

Tämän kesän aion nauttia tutuista maisemista ja kesäisestä elämästä ystävien ja sukulaisten parissa. Uuden kotini kuistille ostin vähän väriä kukkapurkkeihin.

Kuistin vanhalle istuimellekin löysin pirtsakan pepunlämmittäjän.

Kesäkotini sijaitsee vanhassa maalaistalossa. Pihapiirissä on luhti, jossa lapsena leikin monet hauskat leikit kavereideni kanssa. Vellikellokin löytyy katolta.

Tänä päivänä pihapiirissä ei pyöri sellaista mukulalaumaa kuin lapsuudessani. Tarvittaessa silti juttukaveri löytyy aina. Jos ei ihmistä niin ainakin Miina, salaisuuksien varjelijana varsin luotettava sellainen.

Eiköhän tämä ole aikas hyvä toipumispaikka.