1232386433_nalle 1.jpg

Syntyipä kerran yksi pikkuinen nalle. Se putkahti lähes parikymmentä vuotta sitten ompelukoneen jalan alta Joulupukin tilaamana. Putkahti, nojoo. Oikeammin kuului viikkotolkulla ähinää ja puhinaa, kun kääntelin korvia ja vääntelin koipia saadakseni alle puolen metrin nallen kasaan. Joulupukki kuitenkin tyytyi siihen mitä sai, eli hartaudella väsättyyn, ruskeasta sametista muotoiltuun, vanulla täytettyyn luomukseeni. Nallen Pukki antoi Tyttärelleni, uteliaalle 3,5-vuotiaalle tytöntyysälle. Eipä kulunut aikaakaan, kun Tytär hihkui innoissaan sormi syvällä otsonpojan suolistossa: ”Kato äiti, tääl on reikä!”

 1232386449_nalle 2.jpg

Suonette anteeksi jonkin verran säädyttömän kuvakulman, khrm. Eipä auttanut muu kuin laittaa nalle syrjään, jottei hajoaisi loputkin otuksesta. Päätin korjata sen, jahka kerkiäisin. Aikaa kului. Tytär sai pikkuveljen, kotipaikkakin vaihtui pariin kertaan, kunnes päivänä muutamana vinttikomeroa siivotessani Nalle pomppasi jostain laatikosta syliini. Jaahah, tälle tarttis varmaan jo tehdä jotain. Tutkin reikää, mutta sen reunat olivat niin pahasti rispaantuneet, että kokoon kursimisesta olisi tullut varsin karmeaa jälkeä. Paikata ehkä voisi, mutta se pitäisi tehdä käsin, ääh. Jos jotain kartan käsitöissä niin käsin paikkaamista, puhumattakaan, että materiaalina on sametti. Mitä ihmettä tässä oikein tekisi? Se oli ainakin selvää, ettei nallesta enää olisi lasten leikittäjäksi. Päätin siirtää sen omiin aarteisiini ja aloin miettiä asiaa.

 

Töissä ruokatunnilla pohdin nalleongelmaani ääneen. Työtoverit olivat hyvin myötätuntoisia. Lastenneuvolan täti kekseliäänä ihmisenä vihdoin ratkaisi ongelman: ”Kuule, nallesi tarvii vaipan, ettei sisälmykset vuoda karkuun.. Mulla on vaipoista näytekappaleita, katotaan mikä niistä on sopivan kokoinen.” Niin nalleni sai uutuuttaan hohtavan vastasyntyneen vaipan suojakseen. Minkä maailma joutuisikaan ilman neuvolan tätejä, heillä on ratkaisu kaikkeen!

 1232386467_nalle 3.jpg

Jatkossa syntyy pikkuhiljaa nallelle lisää varusteita hänen jatkoelämäänsä varten. Niistä kerron sitten, kun aika koittaa ;)