Pieni emaloitu laatta ei yksinään näytä paljon miltään. Sen vuoksi olen etsiskellyt laattaan sopivaa kehystä, toisin sanoen laudan pätkää, jolle laatan voisi kiinnittää. Ensin kuljin pitkin puusuulia ja navetanvinttiä hakien sopivan näköistä ajan harmaaksi patinoimaa lautaa. Olihan niitä jokusia, mutta eivät oikein näyttäneet hyvältä, tiedä sitten mikä oli vikana. Sukukokouksen ja muiden säpellysten vuoksi asia jäi joksikin aikaa hautumaan.

Eilen huomasin puuhellan laidalla ainakin puoli vuotta kuivuneen ruskean puupalan. Sen oli tytär löytänyt puusuulin maalattialta vanhojen putujen seasta ja pelastanut sisälle pois polttopuiden joukosta. Tontilla on joskus ollut ns. vanha rivi, jonka peiliovista pala todennäköisesti on kotoisin. Kokeilin emalilaattaa sen päälle ja sehän näytti siinä hyvältä! Laatta oli vähän vääntynyt poltettaessa, eikä sitä pahemmin uskalla suoristella, jottei emalointi riku. Ajattelin vähän kovertaa puun pintaan syvennystä laatan istuttamista varten. Liimasin kaksipuolisen pehmeän teipin laatan taakse ja lähdin kuljettamaan sitä ja puupalaa alakertaan. Vahingossa painoin laattaa liian lujaa puuta vasten ja tunsin, kuinka laatta painui. Kääk! Murtuiko emali? Huhhuh, pääsin pelkällä säikähdyksellä, laatta vain suoristui niin paljon, ettei puuta tarvinnutkaan kovertaa. Putsasin vain puupinnan kuivalla juuresharjalla ja nihkeällä talouspaperilla. Annoin vähän aikaa kuivua, irrotin laatan teippien suojapaperit ja painoin puuhun kiinni. Se on siinä.

2032066.jpg

Asettelua määräsi aika paljon laudanpalan maalitahra, joka piti saada piiloon. Pala ei muutenkaan ole symmetrinen, mutta väliäkös tuolla. Kelpaa.

Peilioven paloja löytyi "arkeologisissa" tutkimuksissa muutama lisää. Ne on nyt otettu korjuun vastaisuuden varalle.