Tänään loppui kahden opintoviikon metallitöiden kurssi. Kipinät vain lentelivät kun tämä plikka rälläköi, takoi ja hitsasi! Nooohh, täytyy sanoa, että juu, kyl ne lenteli, mutta vain sen verran kuin oli pakko. Ei tunnu ihan omimmalta alalta nämä metallityöt, mutta kaikki pakolliset kurssityöt on tehty, enää puuttuu vain kirjallinen työselostus.

Kurssi aloitettiin ihan mukavasti emaloinnilla. Sitä on tullut tehtyä aiemminkin. Tosin nyt meidän piti työstää ja muotoilla emalointipohjaksi tuleva kuparilevy ihan itse, ei ollut valmiita pohjia. Leikkasin alla olevan sydämen lehtisahalla ja huomasin, että tässä hommassa tarvitaan ihan reilusti näppivoimia, jotta levy menee sinne minne itse tahtoo. Eikä terän katkeaminenkaan ole kumma juttu, pikemmin sääntö kuin poikkeus. Punainen emali on läpikuultavaa.

Seuraavaksi emaloin sinisen setin, riipuksen ja korvikset, joihin laitoin millefiorit koristeeksi. Vaan kun hultteimesti siirsin korviksia, niin ne putosivat lattialle ja osa emalista lohkesi pois. Niinpä jäi vain riipus, joka sekin näyttää aika militaristiselta. Tulee mieleen US Navy tai jotain...

Punaisesta sarjasta tuli mustine pilkkuineen aika vinkee. Korviksien ripustimiin pitää vaan saada lisää mittaa, jotta heiluisivat mukavammin.

Meinasi ideat loppua, vaan 10 cm x 10 cm kokoisesta kuparilevyn kappaleesta pohjavärkkiä piisasi. Hoksasin vääntää lopuista pari rintaneulaa, joista parempi versio on tässä. Muoto ei ole kummoinen, mutta tykkään sinisten rakeiden hehkusta.

Sitten aloimme vääntää peltiä. Ensin väsättiin piparkakkumuotteja. Kun kotona oli jo kaikki perinteiset mallit valmiina, päätin vääntää ensin hattivatin ja myöhemmin välityönä myös katin. Jälkimmäisen häntä jäi vähän lyhyeksi, mutta kun se on semmoista rotua...

Vähän paksummasta pellistä väännettiin oikein isojen vekottimien avulla peltilaatikko, jonka maalasin metallinhohtoisella punaisella. Tämä sopii olohuoneen pöydälle käsityöläisen tarvikelaatikoksi neuloja, puikkoja ja virkkuukoukkuja varten. Ja sopii siihen artesaanin alati tarvitsema mattopuukkokin. Maalaus meni ensimmäisellä kerralla pieleen, piti raepuhaltaa se pois ja maalata uudelleen. Toivottavasti maalit nyt pysyvät.

Sitten koitti se suuri päivä, kun menimme Savulaan sytyttämään ahjoa.  Ensimmäinen hirvitys oli rälläkän käyttö, sillä piti katkaista tarvittava materiaali. Silti itse asiassa ällistyin, ettei rälläköinti nyt niin hirveää ollutkaan kuin miltä toisen tekemänä näytti. Sitten siirryin ahjon ääreen ja alkoi rauta kuumeta ja hiki virrata. Ei oikein istunut, varsinkin kun jouduin... jaa no mitäs sitä selittämään, näissä hommissa en ole hyvä. Sen takia tuon seinäkoukun sarvien malli on otettu semmoiselta suorasarvisemmalta pässilajikkeelta...

Kurssin alussa olimme tehneet kipsimuotin tinavalua varten. Kun ne olivat kuivuneet, teimme valun. Olin innoissani tehnyt spiraalimuotin ja sen valaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin yhtenäisen mötin. Tinaa vaui yli paikasta jos toisestakin ja oli kohtuullisen kova homma hioa se pois. Sitten tuli tenkkapoo: mitäs tästä oikein tekisin. Mötikkä painoi 122 g, joten kaulakoruksi se oli hieman liian mahtava. Hoksasin, että kehyksiin sen voisi laittaa. Raepuhalsin sen pohjaksi peltilevyn, yhdistin ne 2-komponenttiliimalla ja eikun kehyksiin. Eiköhän tämäkin jostain paikkansa löydä.

Hitsausta kokeilin värkkäämällä kynätelineen. Ei ole kaksinen hitsausjälki, mutta jostakinhan sekin homma on aloitettava. Kuvateknisistä syistä valitsin vielä semmoisen kuvan, jossa hitsausjälki ei näy kovin selvästi, krhöm. Samaan työhön kokeilin sinistystä tohottimella ja se onnistui hyvin. Jalkaan sitä ei vaan enää hitsauksen takia voinut tehdä. Eiköhän tuo kuitenkin omalle pöydälle kelpaa.

Kurssin välityönä pakotimme messinki- tai kuparifoliota. Valitsin messingin, koska arvelin sen sopivan paremmin olohuoneeni seinälle kuin kupari. Kuvioksi valitsin ornamentin, josta tulee mieleen renesanssipalatsit, vaikka Versailles. Mielessä liihottelivat peruukkipäiset kaunottaret ja hoviherrat... Pakotuksen jälkeen patinoin työn mustapatinalla ja tuin kuvion nurjalta liima-puupurutahnalla. Tähän olen kyllä aikamoisen tyytyväinen. Puutyökurssilla aion työn kehystää, toivottavasti onnistuu.

Sen tällä kurssilla opin, että härkää sarvista vaan, vaikka kuinka kipinöi. Enää ei suuriääniset ja säkenöivät vehkeet pelota, tarvittaessa uskallan kyllä niitä käyttää. Nyt jatkuu ompelu ja messuprojekti teoriatuntien lisäksi, loman jälkeen alkaa askartelumenetelmät ja lasi vielä ennen joulua. Tässä koulussa saa kyllä tehdä töitä melkein enemmän kuin töissä. Vaan ensi viikolla on loma ja silloin pitää huilia.