Terveiset Viron reisulta. Viime torstaina hyppäsin linjamusmoottoriin, joka vei minut ja pakaasini Helsinkiin. Pakaasin talletin uuden linja-autoaseman (ööh, siis minulle uuden, viimeksi operoin pääkaupungin linja-autoasemalla parikymmentä vuotta sitten) säilytykseen ja painuin metroon. Hakaniemen hallin kohdalla nousin takaisin maan pinnalle. Tuloksena oli tämmöiset ostokset, Vihreästä Vyyhdistä. Joo-o, minulla on punainen kausi :)

Kamppikeskuksen ruokakaupasta ostin vähän syötävää aamuksi ja painuin Omenahotelliin. Yön nukuin miten kuten matkakuumeen kourissa. Aamulla suuntasin kohti Länsisatamaa ja stiikompuurdasin Viroon vievään laivaan. Suuren käsityölehden reissulle oli lähtenyt käsityöihmisiä ympäri maata. Tallinnan satamassa meitä odotti Airi-oppaamme ja matka jatkui Karnaluksin käsityötukkuun. Taas tuli yksi pussi lisää matkaan...

Tallinnasta matkasimme Pärnuun ja siellä Hotelli Pärnuun. Majoittautumisen ja ruokailun jälkeen alkoi Kurssi. Määränpäänä oli saavuttaa suuri taituruus kihnulaisen poolsukkan teossa.Mallisukka näytti tältä.

Siinä pitikin väkertää monenlaista, pitsineuletta, kuvioneuletta ja pintakuvioneuletta. Perjantain tuntien tuloksena sain aikaan tällaisen väkerryksen.

Lauantaina kävimme sukan neulonnan lisäksi kiertämässä Pärnun keskustassa käsityöputiikeissa. Pärnu on kuuluisa kylpyläkaupunki ja väkeä siellä asuu pikkasen alle 50 000. Kartasta olin aiemmin katsonut, että pieni on Pärnun joki, vaan enpäs tainnut ottaa huomioon kartan mittasuhteita...

Vanhassa Hansakaupungissa oli mukavan näköisiä katuja.

Uusmuotistakin oli joukossa. Tässä possu kirjaston edestä. Mihin lie matkustamassa.

Lauantain aherruksen jälkeen kurssilaisilla oli teelmyksiä jo monenlaisia.

Oppaamme Airin maskotti Erkki Eerika-tyttärineen oli myös saanut sukkansa hyvään alkuun.

Illalla saimme vielä mukavaa murua rinnan alle kaupungissa ja tutustuimme kylpyläalueeseen bussikierroksella. Sunnuntaiaamuna väkerrettiin vielä pätkä sukkaa ennen kuin lähdimme paluumatkalle. Matkalla poikkesimme Atlan kartanon keramiikkapajalle. Taitelijapariskunta oli ostanut kartanon 90-luvun lopussa. Silloin siinä oli pelkät seinät jäljellä. Pitkällisen remontoinnin jälkeen he olivat nyt saaneet asua siinä muutaman vuoden.

Viro on aakeeta laakeeta, mäkiä saa kyllä oikein etsiskellä. Peltomaisemaa bussin ikkunasta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti lounas syödä Yksinäisen Ritarin ravintolassa, vaan se oli tehnyt justiinsa konkurssin. No, ei se mitään, sen sijaan söimme Sakun kartanossa. Ei pöllömmän näköinen paikka. Ruokakin oli hyvää.

Sakun kartano sijaitsee Sakun kylässä. Siellä sijaitsee myös muuan tuotantolaitos...

Ennen laivan lähtöä kotomaahan ehdimme vielä tehdä pikaisen kierroksen Satamarketissa. Sieltä oli pakko ostaa lisäkassi, sillä mukaan oli matkan varrelta tarttunut jos mitä ...

Elumõnu-kirjankin sain Pärnusta hankittua. Se kertoo Kihnun sukkien ja kirjokintaiden teosta ja malleista. Viron kielestä ei ihan heti saa selvää, mutta mallien piirrokset ovat selkeitä ja kuvat hyviä.

Omenassa vietetyn yön ja Kamppikeskuksen shoppailukierroksen jälkeen bussi kuljetti minut taas kotio. Eilen sain vihdoin oman Kihnun sukkani valmiiksi, tosin langat ovat päättelemättä ja pari puuttuu.

Suunnitelmia sukan omista versioista on jo noin kymmenen...