Sain keväällä yhdeltä tutulta vanhan vähän vanuttuneen villatakin. Lupasin tehdä siitä jotain, mutta vasta syksyllä, kun aikaa olisi enemmän. Nyt on syksy, mutta en tiedä mahtaako sitä aikaa yhtään enempää olla... Joka tapauksessa oli aika lunastaa lupaus.

Siispä heitin villatakin pesukoneeseen parin pyyhkeen ja pienen pesuainemäärän kanssa, säädin lämmön 60 asteeseen ja annoin ruuselleevin laulaa. Pesukoneesta otettaessa ennen aikuisen miehen villatakki oli kutistunut hädin tuskin alakoululaisen kokoon. Paksuutta oli sitä vastoin tullut hurjasti, takki kuivui ainakin 4 päivää.

Tänään otin takin uudelleen käsittelyyn. Tavoitteenani oli valmistaa siitä kassi, tavalla tai toisella. Päätin, että mitään uutta materiaalia en työssä käytä, no, ehkä koneompelulankaa lukuun ottamatta. Leikkasin takista irti hihat ja kauluksen. Sain napit juuri ja juuri kiinni kutistuneisiin reikiin. Ompelin etusauman ja helman sisäpuolelta käsin kiinni. Hihoista leikkasin suikaleet kantokahvoiksi, huolittelin niiden reunat kolmipistosiksakilla. Vuorin ompelin vanhoista keittiöverhoista. Sen ja paksun villapäällisen yhdistäminen olikin melkoinen homma. Vanha rakas Huskini joutui koville, yksi neulakin joutui ompeluvälineiden hautuumaalle. Vaan uskollisesti koneeni taisteli työnsä loppuun, kiitos aikoinani hankkimani yläsyöttäjän. Ompelijattaren sormisärky on sitten ihan oma lukunsa...

Tämmöiseltä näyttää lopputulos. Kierrätystä kaikki tyynni.

Villatakki palautuu luovuttajalleen uudessa olomuodossa.