Olen lopullisesti hurahtanut villasukkiin. Sellaisiin sopivan kokoisiin, jotka mahtuvat kenkiin. Villasukkia pidän nykyään aina, paitsi saunassa. Saas nähdä pärjäänkö Juhannusta ilman niitä.

Nykyajan sukkalangat ovat vähän toista kuin lapsuuden pässinpökkimät, jotka kutittivat ja kitisyttivät. Joitakin aikoja sitten sekosin pätkävärjättyihin lankoihin ja sen johdosta lankalaatikosta niitä löytyy jos jonkin sävyisinä. Osa niistä ovat melkoisen prookikkaita väriyhdistelmiä:

Ylemmät sukat ovat Nallea, alempi Viking Froyaa. Toisinaan värit muodostavat sellaisia kuvioita, että jos ei migreeni iske, niin ei sitten mikään. Vaan sukat lämmittävät, oli prookikkuus sitten minkä asteista tahansa. Sehän se on pääasia.

Prookikas on sana, jota isäni käytti kovasti kirjavasta. Se on länsisuomalaiseen tapaan väännös ruotsin kielestä, brokig = kirjava, värikäs. Välillä on hauskaa, kun kuulee jonkin murteellisen sana tai lauseenparren ja jää miettimään mistä sanat ovat alunperin kotoisin. Niinkuin nyt esimerkiksi mitä tarkoittaa kretliininprookikas kretonki...