Lauantaiaamuna suuntasin ooppelin nokan kohti Pohojammaata ja Kauhavaa. Kuuluisassa puukkopitäjässä järjestettiin jo ties kuinka monennet Puukko- ja käsityöfestivaalit. Lähtiessä keli oli sateinen, mutta Pohojammaan puolella alkoi seljetä. Ohjelmaa oli valehtelun suomenmestarin jutuista hyväntekeväisyysvirkkauksiin. Mieli teki menomatkalla poiketa Tapion kauppaan, vaan hillitsin itseni ja ajoin suoraan ruman vallesmannin kotikonnuille. Seinäjoen jälkeen huomasin, että käteistä rahaa uupui, siispä ensin etsimään pankkiautomaattia keskustasta. Melkein heti huomasin Kauhavan kangas-aitan myymälän. Jaahah, tuonne pitää mennä kunhan se raha-automaatti löytyy. Aikani pyörin ja ihmettelin, kunnei missään mokomaa pömpeliä näkynyt. Sitten menin paikalliseen ruokamarkettiin kysymään asiaa. Kuulemma nurkan takana on. Juu, niin oli, nätisti piilossa kärrykatoksen takana. Etsinnän tuoksinnassa unohdin koko lankakaupan, niinpä ajoin suoraan koulukeskukseen.

Jo pihalla oli puukkoja tarjolla, juhlasalissa vastaanotti ihmiset maailman suurin kauhavalainen hevosenpää-heloineen ja veriurineen. Näkyy siinä olevan sorkoupotuksiakin, noita metallisia ohuita koristeita kahvan puuosassa.

Päätin mennä ensin katsomaan käsityöpuolta, joka oli pystytetty koulun toiseen osaan, yhdyskäytävän päähän. Käytävässä toimi tiennäyttäjinä roiman näköisiä häjyjä.

Käsityöpuolella oli monennäköistä työpajaa ja -näytöstä. Aulassa piti neulekahvilaa näyttelijä Laura Jurkka. Kuvassa hän poseeraa langan kehräyksen taitajan Elsa Pirin kanssa. Laura selvitti kaikkien tietojensa ja taitojensa mukaan tapahtumia tyylillä, joka pikkasen tahtoi nyppiä suupieliä itse kultakin kuuntelijalta.

Esillä oli monennäköistä kierrätyskamasta tehtyä uusiotavaraa. Tässä vinkki vaikka Juhannuksen jälkeiselle askartelulle.

Paperinarusta väsättiin kuihtumatonta.

Esillä oli myös pieleen menneitä ja keskenjääneitä käsitöitä, mikä oli kyllä aika lohduttavaa.

Kauhavan kangas-aitta myi tuotteitaan yhden luokan perällä. Herkullisen näköisiä  trendivärejä.

Puikot heiluivat niiin kahvilan puolella kuin luokissakin. Harmitti, että olin jättänyt käsityöpussini autoon. Siispä menin kuuntelemaan Taisto Kuorttin puukkoaiheista luentoa. Luento oli lähes kaksituntinen, mutta mielenkiintoinen. Selvisi mm. sellainen, että veriura on vain koriste, sillä ei ole muuta merkitystä. Aikoinaan saattoi monineuvoisen puukon tupen osastoista löytyä puukon lisäksi myös harppi ja kynä....tai paskatikku. Isoa järvenjäätä kun talvella hevosen kanssa ylitti, saattoi isohätä iskeä, eikä siihen aikaan vessapapereita käytetty. Tikulla siis hoidettiin puhtauspuoli ja tikku taas vuoltiin puhtaaksi puukolla. Kotio tultuansa samaisella puukolla mies vuoli leivästä monta maittavaa siivua ja levitti voita päälle ennen kuin herkku löysi tiensä suuhun. Eikä kenelläkään ollut turhanaikaisia mahatauteja. Kuvassa vitriinissä näytteillä ollut "kuudesti laukeava" sisälsi vain puukkoja.

Luennon jälkeen tuli katsastettua mm.  Jarmo Vainionpään valokuvanäyttely "Puukkoa vai suukkoa", Lauri Tähkä ja Elonkerjuun keikoilta otettuja kuvia. Ei ollu huanoi.

Juhlasalissa oli jos jonkinlaista puukkomestaria näyttämässä ja myymässä tuotteitaan maankuulun Iisakki Järvenpään firman lisäksi.

Keräilytuotteitakin oli esillä. Tässä upeat sorkoupotukset vitriinissä.

Aikoinaan myös järjestöt hankkivat omia jäsenpuukkojaan. Jopa Lotta Svärdillä oli omansa. Tämmöinen puukko vyöllä kun kulki kylällä, ei tarvinnut kellekään kertoa mihin ryhmään kuului.  Eräänlaisia aikansa jengitunnuksia. Kuvassa suojeluskuntalaisia.

Myynnissä oli myös puukon rakentamisen tarvikkeita. Olen jo jonkin aikaa haaveillut tekeväni joskus oman puukon. Sen vuoksi kassiini ilmestyi yksi mukavan punainen puunpala, kahvaksi sopiva...

Vaan paluumatkalle oli lähdettävä. Onneksi aurinko paistoi. Muistin, että samana iltana olisi Seinäjoella Provinssirock, siellä voisi olla ruuhkia. Siispä tutkin karttaa ja löysin maisematien, jonka kautta pääsin mukavasti kiertämään kaupungin keskustan. Etelässä alkoi jo taivas tummentua uhkaavasti.

Pohjanmaalaiset ovat hevoskansaa. Heppoja näkyi tienvarsilla siellä täällä.

Jalasjärvellä alkoi sataa. Tuli ihan maahan asti. Juustoportilla poikkesin pikapikaa ostamassa juhannusjuustot. Karvian jälkeen vähän kirkastui, mutta Kankaapäässä roimasi vettä taas taivaan täydeltä. Onneksi ooppelissa on katto, joten kotiin pääsin aika kuivana.