Muutimme nykyiseen kotiimme, vanhaan maalaistaloon kymmenisen vuotta sitten. Pihapiiriin kuuluu myös pieni paja, alkuperäisellä isännällä kun oli niitäkin taitoja.

Muuton jälkeen lapset komppasivat innoissaan kaikki paikat ja kolot aarteiden toivossa. Mitään todella rahan arvoista ei löytynyt. Rossilattian alta he kuitenkin löysivät esineen, jonka heti tunnistivat äidin aarteeksi. Kyseessä on vanha sepän takoma silmäneula. Neula on sitä kokoa, ettei sillä pahemmin ole pikku kirjontoja tehty. Terä on kolmikulmainen, joten sillä on pystynyt neulomaan vahvaakin materiaalia, esimerkiksi nahkaa. On siis saattanut olla vanhan isännän itse tekemä ja käyttämä.

Nyt neulalla ei enää ommella, se on ansioituneella eläkkeellä, omissa aarteissani.