Maija haastoi minut paljastamaan viisi omituista tapaani. Hmm, vaikea tehtävä. Minkähän niistä monista valitsisin, taitaa pikemmin olla omituisuuksia liiankin kanssa. No tässä niistä viisi, jotka ilkeän paljastaa :)

Haasteen saa napata tästä eteenpäin ihan kuka vaan.

1. Kaukaisuuteen tuijottelu: Esim. aamusella alan tuijottaa keittiön ikkunasta ulos ja ajattelen ihan muita asioita kuin mitä ympärillä tapahtuu. Samalla tulen tuijotelleeksi Siipan kasvojen ohi, mikä ilmiselvästi miestä ärsyttää ;) Samoin voi silti käydä ihan yksiksenikin, silmiä on hyvä joskus lepuuttaa kaukaisuudessa ja antaa ajatusten virrata. Tämän vuoksi minun on vaikeaa asua jossain lähiössä, jossa naapurin seinä on viiden metrin päässä.

2. Yksikseni höpinöinti: Aina kun  vaan muiden silmiä voin välttää, puhun itsekseni. Jopa töissä voin höpistä itselleni vastaanottoluukulla kahden potilaan välissä, jos vaan pienikin väli on. Itsekseen keskustelussa on se hyvä puoli, että kun itse kysyy ja itse vastaa, saa mieleisensä vastauksen. Tähän voi lukea tietysti myös itsekseni lauleskelu autossa. Pravuureitani ovat yksinäiset duetot Lauri Tähkän ja Martti Syrjän kanssa.

3. Kuvakulman haku: Olen harrastanut kuvien räpsimistä omaksi ilokseni jo 15-kesäisestä, silloin sain ensimmäisen "rysäysjaräpsäys"-kamerani. Toistakymmentä vuotta sitten kuvaamisesta alkoi tulla enemmän tärkeää, kamerat paranivat pikkuhiljaa ja pari kurssiakin tuli käytyä. Tästä on aiheutunut tarve nähdä ympäristö "kameran linssistä". Kuvakulmia haen mitä kummallisemmista paikoista, pähkäilen, miten läheltä ja mistä suunnasta tuosta ja tuosta kohteesta saisi hyvän kuvan. Samalla kyllä unohtuu se mitä alunperin olin tekemässä.

4. Luku neljä. Kun menen kauppaan ostamaan vaikka leipää, pitää ostaa 4 pussia. Tai kaksi kertaa 4, eli kahdeksan. Parillinen luku pitää vähintäänkin olla; 2 on liian pieni, 6 taas on jaollinen parittomalla, ei käy, siis neljä. Tämä pätee lähestulkoon kaikkeen, paitsi annettaviin ja saataviin kukkiin. Niissä yksikin on hyvä.

5. "Epäjärjestys on vielä järjestys. Sitten kun ei ole mitään järjestystä on kaaos." Näin sanoi isäni, ja hän oli viisas kansakoulunopettaja. Epäjärjestys koskee erityisesti työhuonettani. Siellä on kerroksittain lähes kaikilla tasoilla tavaraa. Kaikkien niiden paikoista ei suinkaan ole tarkkaa tietoa, mutta tiedän kuitenkin suurin piirtein missä mikin tavara on. Siis yleensä...