Maanantaina suunnistimme Pekingin oopperakouluun. Pekingiläinen ooppera on aika lailla erilainen kuin länsimainen. Laulamisen lisäksi siihen kuuluu mm. akrobatiaa ja tanssia. Näyttävät puvut kuuluvat asiaan. Oopperakouluun tullaan eri puolilta Kiinaa alle 10-vuotiaina ja siellä on 600 oppilasta. Koulun pihassa oli kuntoilulaitteita. Pekingissä ei enää näe ihmisiä aamuisin taiji-voimistelussa, vaan ne on korvattu siellä täällä näkyvillä kuntoilulaitteilla, joita kuka tahansa voi käyttää.

 

1%20kuntolaitteet.jpg

 

Pääsimme seuraamaan joillekin koulun tunneille. Vähän toisella kymmenellä olevat pojat harjoittelivat kärrynpyöriä vauhdilla. Kaikista koulun oppilaista ei tule esiintyjiä, mutta he toimivat sitten avustajina, puvustajina, meikkaajina tms.

 

2%20akrobatiaa.jpg

 

14-vuotiaat tytöt harjoittelivat miekan ja kepin käyttöä. Kengissä oli melkoiset pohjat. Ne oli tehty paperimassasta. Opettajana oli aiemmin näyttelijänä toiminut arvostettu taiteilija.

 

3%20akrobatiaa.jpg

 

8-9-vuotiaat tytöt harjoittelivat laulamaan vanhan naisen roolia. Oopperassa käytettävä resitatiivilaulu on aikamoisen kimeää. Opettaja oli lempeän sorttinen ihminen, vaikka pieni keppi naputti napakasti tahtia pöydän pintaan.

 

4%20vanhan%20naisen%20laulua.jpg

 

Maon kuoltua myös länsimaista hapatusta sallitaan Kiinassa. Yhdessä luokassa harjoiteltiin länsimaisia tansseja. Kuvassa on menossa tangoharjoitukset.

 

5%20l%C3%A4nsimaista%20tanssia.jpg

 

Matkalla metroon näimme erikoisen liikkeen. Ei tarvinnut paljon arvailla mikä tuossa paikassa tehtiin.

 

6%20hammaspaikka.jpg

 

Metrossa ajelimme jonkun matkaa, jotta pääsimme setsuanilaiseen ravintolaan lounaalle. Pekingin metro on paljon siistimpi kuin Helsingissä. Lounaan jälkeen hyppäsimme riksan kyytiin. Se oli leppoisaa menoa. Vähän kyllä kuski meitä säälitti, laiha opiskelijapoika joutui tämmöisiä hyvin syöneitä pitkänokkia kuskaamaan ja sotkemaan polkimia epätoivon vimmalla.

 

7%20riksalla.jpg

 

Pitkänokka on muuten kiinalaisten lempinimi länsimaisille ihmisille, samaan tapaan kuin me sanomme heitä vinosilmiksi, huumorimielellä. Heidän silmissään meillä on pitkä nokka, kun taas he muistuttavat jonkinlaista seinää päin juossutta otusta. Ensimmäisinä päivinä ihmettelin, miksi jotkut kiinalaiset katsoivat minua niin pitkään otsa rypyssä. Oppaan pitkänokkajutun kuultuani tajusin, että ihmekös tuo, kun kerran omistan tämmöisen kintaalla niistettävän tuulenhalkaisijan Silmänisku

 

Hutong-alue on vanhaa kaupunginosaa. Siellä talot ovat matalia ja kadut kapeita. Kuvassa alueen leveämpää kauppakujaa, jossa kävelimme.

 

8%20hutongin%20kauppakuja.jpg

 

Riksalla jatkettiin matkaa. Poikkesimme pienelle kujalle, jolle ei riksakaan mahtunut. Kujan päässä oli ovi, jonka oveen kolkuttelimme.

 

9%20pieni%20kuja.jpg

 

Vanhempi herrasmies avasi oven ja pääsimme katsomaan hänen kotiaan. Huushollissa oli suloisena sekamelskana vanhaa ja uutta.

 

10%20is%C3%A4nt%C3%A4%20talossaan.jpg

 

Hutongeilta suuntasimme Yashow clothing marketiin. Suuret kansainväliset vaatefirmat teettävät Kiinassa tuotteensa ja ostavat vain tilaamansa määrän tuotetta. Kankaita kuitenkin jää ja ne tehdään myös samoiksi tuotteiksi, jotka myydään jobbareille. Nämä taas myyvät tuotteet isoilla kirpputoreilla, jonkalainen Yashow’kin on. Jokaisella myyjällä on oma looshinsa ja jokainen heistä yrittää saada tuotteensa kaupaksi. Tämä on oikein tinkimisen mekka. Meille moiseen tottumattomille tuli pakokauhu, kun joka looshista iski myyjä hihaan kiinni ja kehotti katsomaan tuotteitaan: ”Tsentlemen ai häv joo saits! Leidi leidi, nais leidi, lukiluki, kashmir!” Tinkiminen tapahtui taskulaskinta käyttäen. Myyjä laittoi ensin siihen hinnan ja sitten asiakas omansa ja sitten myyjä näytti kädellään kaulan katkaisua ja voihki: ”oo juu kil mii!” ja tinkiminen jatkui. Melkoista touhua. Olimme ajatelleet sieltä katsoa matkalaukkua, mutta emme kyenneet kaupantekoon, kun kaikki laukunmyyjät olivat lähes yhtä aikaa kimpussa. Kangasosastokin siellä oli, mutta kauhuissani myyjien aggressiivisuudesta en pystynyt menemään sinne ollenkaan. Huhhuh mikä paikka.

 

11%20yashow.jpg

 

Selvisimme kuitenkin marketista hengissä päivälliselle, joka oli jonkin sortin combine-tyyppinen ravintola. Ruoka oli ainakin tulista, onneksi oli riisiä, jolla sai suun rauhoittumaan välillä.

 

Illalla menimme katsomaan Pekingin oopperaa. Perinteinen näytös kestää kolme tuntia, mutta me onneksi pääsimme turisteille tarkoitettuun lyhyempään versioon. Ennen näytöstä katselimme hetken näyttelijöiden meikkausta. Perinteisesti oopperassa esiintyivät vain miehet ja he esittivät myös naisroolit. Nykyään oopperassa on naisiakin esiintyjinä.

 

12%20meikkaus.jpg

 

Esitys kertoi katkelmia legendasta, jossa Apinakuningas etsi pyhiä kirjoja. Resitatiivilaulusta ei mitään ymmärtänyt, mutta taistelukohtaus toisen hahmon kanssa oli vaikuttavaa katseltavaa.

 

13%20ooppera.jpg 

Siippa nukahti silti katsomossa. Merkillinen.