Eilen illalla olin rakentamassa Huomattava tapaus -näyttelyä. Samaan aikaan Kokeilevan käsityö-ryhmän kanssa rakensi omaa osuuttaan kuvataideryhmä. Moiseen tapahtumaan en osaa ihan tyhjin käsin mennä, entinen tilkkuope kun olen. Näyttelytöiden lisäksi oli siis mukana myös työkalupakki. Laskin sen jonnekin nurkkaan ja sanoin yhdelle kurssikaverille, että sieltä saa ottaa työkaluja jos tarvitsee. Hetken päästä tajusin, että hei, tuolla menee vasarani ja sakseni jonkun kuvataiteiljan kädessä ja tuolla käytetään neulatyynyäni ja... Vasaran lainan ymmärrän, sillä se on hieman tavallista vasaraa pienempi ja sopii taulunaulojen naputteluun oivallisesti. Vaan kun vasurin saksenikin oli milloin siellä milloin tuolla. Selvisi, että sakseni olivat ainoat koko huushollissa, ilmankos kelpasivat oikeakätisillekin. Sain kuin sainkin kaikki työkaluni ja tarvikkeeni takaisin ja kotona tein inventaarion todetakseni että juu, kaikki ovat tallella, mitkä käytössä olivat.

1537961.jpg

Vasarani lainauksesta oli totisiakin seurauksia. Oman vasarani seikkaillessa ties missä jouduin itse käyttämään isompaa, kömpelömpää vasaraa. Hups, kuinkas ollakaan, löin tietysti sormeeni virittäessämme sähköjohtoja uuteen uskoon. Tilanteeseen sopivia sanoja taisi tulla suustani useampikin ja sain kaamean vamman: ainakin puoli senttiä pitkä ja millin leveä hirmuisen kivulias mustelma peukalon päähän! Töissä sain tänään kovasti sympatiaa työkavereilta ja vakuutuksia siitä, että sairaslomaa pitäisi saada vähintäänkin kaksi viikkoa. Mutta Jussi-lekuri vaan hymyili vinosti...