Mää ole ny kaik pyhät tehny pihatöit.

Viikompäivät sitte mun etteen tuli iso kivi. Iha tarkotuksel. Pihasani oli nimittäi suihkulähre. Iha hiano sinäns, mut siin ol pari huanoo juttuu. Se nääs kuluttaa sähköö ja sitä pittää putsata ja hualtaa. Ei sovi mul. Se muavine tötsä nous siis alhostans ja joutu ulkovarasto perukoil. Tilal pystytettii kivi. Iha paikallist luannolluamaa risainii. Nua katukivet oli paikal entuurestaa.

Viime sunnuntain hain vesisattees kesäkukkii paikalliselt puutarhalt. Aattelin et tais tul liikaa taimii, jää kyl ylimääräsii, joil tarvii hakkee jostai purkkei lissää. Vesisattees aloin sit istuttaan niit, ku en malttanu orottaa parempii ilmoi. Oho, taimet loppuski keske. Ei auttanu muu ku hakkee kaupunkist viikol lissää. Nyssit kävi nii et meinas purkit loppuu keske. Onneks oli yks pläkkiämpäri, joho tunkasi piikil reikii pohjaa ja avot siit tuli hyvä kukkapurkki pihal.

Ko mää oli purkkionkelmast selvinny ni pääti uuristaa vähä perennaistutuksii. Kaikkii en eres tiä mitä tos kukkapenkis oikee kasvaa, mut jonku sotkuse heinäpehko mää ainaski otin pois ja tilal tuli varjoliljaa. Sen tiäsin viime syksyst et keltasii kukkasii o vähä liikaa. Niit kaivoin pois ja tilal mallasin harjaneilikkaa. Kärhöpenkki oli mun miälest vähä hultteimest tehty ja sen pisti iha uusiks. Vanhat taimet kyl säilyti ja istuti muual pihhaa. Jää nähtäväks mite ne uusis paikoisans pärjää.

Raparperit oli kummallisest kaks könstii iha eriksee piha yhrel kulmal. Ne kasvoki vähä nuivast. Niil mä kaivoin yhteise penki. Kuappaa terhessäni huamasin et multaa o vaan viis senttii ja sit alkaa kova sora. Ei ihme ettei raparperi varret oikee kasvanu. Nymmää ähisi ja puhisi sen kova soran kans jatein raparpereil kunnon montu ja pani pohjal viä piolaani kananpaskalannotet. Ylös nousseest sorast tuli essii hyvännäkösii kivvii, joit voin viä lisät ton iso kive juurel. Kaike kukkuraks päästin viä lehmä laitumel.

Sit huamasin et ympäril pörisee mukavasti. Haa, ny saiski hyvvii ötökkäkuvvii. Kipasin hakemas kameran ja sit kiiruulla aloin räpsiin joka suuntaa. Kyl ny tullee hianoi kuvvii, aattelin. Ehtool rupesi sit siirtää kuvvii konneel ja valkata parhaimmat teitin katteltavaks.  Otin kameran kättee, avasin muistikorttilokeron ja... mitä helekattia, tääl ei oo muistikorttii!!! Voi sun juutas ja niinko sihtasi lähes henkeni kaupal pörriäiste perrää!

Hetke mää aatteli et p...le, mää en tee mittää juttuu tännää, pörriäisetki o varmaa jo jossai pesäsäns ko aurinko ei ennää paist kunnol pihhaa. Mut sit mää muisti, et kyl mun tarvii ainaski kertoo mite mun karjani o pihal päässy loikkimaa. Sitä kantturaa kuvates huamasin, et kyl nois plummuis viä pörinää kuuluu. Joo-o, räpsräpsräps... ja onnistuhan.