Koko kattauskokonaisuuden perusjuttu oli saada tv:n edessä oleva apujakkara niin suureksi, että sitä voisi pitää pöytänä, johon herkkuhetken tarjoilut katetaan. Siispä piti alkaa kehitellä jakkaran isontamista. Jonkin sortin irtonainen taso piti väsätä. Tarjotin-sana on vähän liian juhlallinen moiselle, mutta en parempaakaan keksinyt, olkoon sitten semmoinen nimeltään.
Ulkorakennuksesta löysin jostain rakennuksesta purettua vesivaneria epämääräisen muotoisen palan. Sahasin siitä neliön kokoa 49 x 49 cm. Hioin sen pienellä käsikäyttöisellä hiomakoneella.
Aiemmasta käytöstä levyyn oli jäänyt melkoisen paljon jälkiä ja naulanreikiäkin. Meinasin ensin tasoittaa ja täyttää ne. Sitten ajattelin, että saahan se näkyä, että materiaali on kierrätystä. Eikun maalia vaan pintaan. Olen jostain syystä jo vuosia sitten ihastunut Empire-maaliin, siispä sillä.
Etsin varastostamme myös sopivia hantaakeja tarjottimeen. Löysin vain muoviset kaapinkahvat, jotka tuntuivat melkoisen hempuloilta. Ei niiden varassa voisi kantaa yhtään mitään. Rautakaupasta löysin tukevan tuntuiset metalliset hantaakit, veturi-vetimet. Niihin maalia kans.
Vetimien kiinnittämisessä sain vähän avustusta Siipalta. Yksi naulanreikä jäi näyttävästi esille hantaakin viereen. Siihen voisi kehitellä vaikka jonkun koristuksen. Hmmm...
Tältä näyttää tarjotin/jakkaranlevitin suunnitellussa paikassaan, herkkukippa jo valmiina odottamassa.
Edit 3.11.09 klo 11.35: Niille, jotka ihmettelevät miksi "tarjottimessa" ei ole reunoja, on kommenteissa tässä alla lisäselvitystä.
Kommentit