Tänä viikonloppuna jatkuu huovutuskurssi. Oli aika saada sarvipää irti hattutukista. Halkaisin sen edestä jonkin matkaa ja taas kiskoimme pipoa kaksissa naisin irti. Tein nenälle tilaa ja iskin päähäni. Hillitön hirnunta valtasi kurssitilan.
Samalla huomasin, että villahuopainen teelmykseni kutitti hipiääni melkoisesti, suorastaan kraappi. Siispä silmänreikien teon jälkeen asetin pipon takaisin hattutukin päälle.
Kurssikaverin päässä pirunsarvet näyttivät tältä.
Koska haluan nahkani pysyvän edes jotenkin säällisen näköisenä, pipo on tuomittu toimimaan etupäässä sisustuselementtinä. Nappi pitää kaulaosaan löytää. Vielä kun saisi jostain oman hattutukin sitä varten...
Kommentit