No niin, olemme selvinneet hengissä yhteisistä 100-vuotissynttäreistä. Hyvin meni, ei isompia mokia tullut ja nelikymmenpäinen väki tuntui viihtyvän.

Viihtymistä edesauttoi letkeitä biisejä soittanut bändi, kitaristi ja hanuristi sekä semmonen jonkin sortin soittokone, mikälie nimeltään. Hauskaa oli se, että hanuristi oli sukua Siipalle ja kitaristi samalta työmaalta kuin minä. Pojaat laulaa luikahuttivatkin välillä.

Kun kerran mies ja nainen juhlivat, niin juhlaan valitsimme väreiksi pinkkiä ja sinistä.  Ruoka oli aivan loistavaa ja kauniisti katettu. Sen hoiti Siipan kokki-työkaveri vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Osansa pöytään antoi myös paikallinen kukkakauppias. Tarjoilupöydän liinan helmassa näkyy oman käden jälkeä.

ruokap%C3%B6yt%C3%A4.jpg

kohta%20sy%C3%B6d%C3%A4%C3%A4n.jpg

Pöytäkoristeitahan ne virkkuuni olivat.

p%C3%B6yt%C3%A4koriste.jpg

Ennalta varatut paikat Anopille ja Appiukolle merkittiin näin.

varausmerkki.jpg

Kukkakauppiaalta opin uuden sanan juhlan tiimoilta. Rintaan laitettava kukka on nimeltään viehe. Ja minä kun luulin, että moinen sana liittyy vain kalastukseen.

viehe.jpg

Kahvipöydässä jatkui samanvärinen teema.

kahvip%C3%B6yt%C3%A4.jpg

Suosittu jutustelupaikka tuntui olevan booliterassi. Kuvassa paikka on vielä ihan korkkaamaton.

booliterassi.jpg

Lahjojakin saatiin. Pikkuisen hirvittää noiden orkideoiden kasvatus, mutta kauniita ovat. Jostain syystä moneen lahjaan liittyi viestiä reissaamisesta...

lahjat.jpg

Ja sitten arvuuttelu. Marle arvasi lähimmäksi. Vikakin on siinä mielessä oikeassa, että aion koristeista jatkotyöstää jotain päälle pantavaa.

Arvonnan suoritti Poika. Hän nosti kipasta tällaisen lapun.

IMG_0249.jpg

Siispä Ritukka, lähetä yhteystietosi sähköpostiini, niin laitan pakettia tulemaan. Sähköpostiosoitteeni löytyy oikealta ylhäältä.