Kattauskokonaisuuden oheisosat valmistuvat pikkuhiljaa. Dead line on loppiaisena. Kattaukseni teemana oli siis herkkuhetki yhdelle. Rentoon tunnelmaan päästäkseen pitää itse kippojen ympärille luoda mukavuutta. Kylmä kangistaa nopeasti sanotaan, siispä jotain lämmikettä. Hartiahuivi tietysti, tai shaalin tapainen.

Aloin intoa puhkuen väkertää puikkovirkkauksella huivia Seiskaveikasta.

1%20huivi%2017.10.2009%2013-55-47.JPG

Vaan hermot petti. Liekö tottumattomuutta, mutta työtapa tuntui turhan hitaalta. Nopeampaa piti keksiä.

Alennuslankaa kaupasta, luonnonvalkoista paksua Novita Rustikaa. Siitäpä saa nopeasti vinoon kutoen vaikka minkä kokoisia ainaoikein-ruutuja. Vaan paloja yhdistäessä tuli esiin langan kurja puoli, epätasaisuus ja venyvyys. Yhdistyssaumoihin tuli rumia reikiä, jotka käytössä vielä venyisivät. Sitä paitsi teelmys oli kauhian raskas. Painuu sitä hartiat vähemmästäkin.

2%20huivi%207.12.2009%207-41-48.JPG

Purkuun meni. Iski paniikki. Miten ihmeessä keksin semmoisen shaalintekotavan, joka valmistuisi nopeasti, sillä aika hupenee! Muutaman päivän mietin jo suunnistavani maalikylän kangaskauppaan ostamaan fleeseä, jota voisi sitten pikkuisen kirjoa. Vaan viime torstaina päätin, että en enempää rahaa tähän projektiin kuluta. Muistin hartiahuivin, jonka olin virkannut pylväistä ja ketjusilmukoista pari vuotta sitten. Samalla mallilla päätin vielä kokeilla, ennen kuin luovuttaisin Rustikasta.

3%20huivi%206.12.2009%2022-11-26.JPG

Tjoo, ei hullumman näköistä. Siispä jatkoin virkkaamista. Eilen linnan juhlien päätteeksi kiinnitin vielä tupsut päihin. En ollut laskenut ruutuja, mutta vahingossa menivät sopivasti tasan ja tupsut kiinnittyivät tasaisin välein. Ja lankaa meni huisin paljon vähemmän kuin em. neulomukseen.

4%20huivi%206.12.2009%2022-12-28.JPG

Nyt on sitten pussi pullollaan ylimääräistä Rustikaa. Sille kun vielä keksisi käyttöä...