Syksyisen kengänvarsitallukkaan jatkoksi pidettiin nyt alkuvuodesta hipulitallukaskurssi. Hipuli on paikallista vanhaa murretta ja tarkoittaa nilkkasukkaa. Sukanvarsitallukkaita siis aloimme tehdä. Vanhaan aikaan hipulitallukkaita tehtiin vanhojen rikkinäisten ja moneen kertaan paikattujen villasukkien päälle. Semmoista ei sattunut nyt löytymään, joten piti laittaa sitten ihan uudet hipulit lestin päälle. Laitoin huvikseni vielä sukan väärin päin, jotta jalkaa vasten olisi sileämpi puoli. Sukan piti olla sen mallinen, että sen varsi lestiltä nousi kohtuullisen suoraan ylöspäin. Sen sai, kun sukan pohjaan neuloi muutaman kerroksen enemmän kuin päälipuolelle. Kuvassa vähän kallistaa, mutta kyllä se oikeesti aika suora oli...

 
Välipohjaa varten leikattiin villakankaasta kolme kerrosta, jotka harsittiin yhteen. Sen jälkeen ne kiinnitettiin nupinauloilla lestiin.
 
 
Pohja tikattiin karhulangalla ja käyrällä neulalla kaikkien kerrosten läpi niin, että joka pistolla neula kosketti lestiä. Näin varmistettiin, että myös sukka kiinnittyi tikkaukseen. Pohjan reunat ommeltiin sukkaan kiinni.
 
 
Tallukkaan välivuoreen käytettiin ennen vanhaan kaikenlaista rättiä mitä huushollista sattui joutilaana olemaan. Me laitoimme kuitenkin nyt villaneulosta, esim. vanhaa vähän huopunutta villapaitaa tms. Kappaleen kaava oli paksun U-kirjaimen muotoinen. Sen sai hyvin muotoiltua lestillisen sukan päälle. Välivuori ommeltiin kantapäähän ilman saumavaroja kankaan reuna vasten kankaan reunaa. Nilkkaosaan se harsittiin kiinni. Kuvassa minulla on vähän liian pieni nilkka-aukko, jouduin sitä myöhemmin suurentamaan, muuten ei olisi jalka mahtunut tallukkaan sisään.
 
 
Välivuori ommeltiin välipohjaan kiinni ja ylimääräiset neulokset leikattiin pois.
 
 
Kantapäähän ommeltiin vahvikkeeksi pellavakangasta. Minä uhrasin yhden monista äidin kutomista pyyhkeistäni uusiokäytön ja tuunauksen alttarille ;)
 
 
Päälikankaaksi leikattiinU:n muotoinen reilu pala pestyä villakangasta. Jos kangas oli hieman huopunut niin aina parempi. Nilkanaukossa kankaan reunaa käännettiin vähän sisäänpäin ja ommeltiin nilkka-aukon reunaan kiinni. Tässä kohtaa piti olla tarkkana, ettei sukka kiristynyt liikaa, muuten oli taas vaara, ettei jalka mahtunut sisään.
 
 
Päälikangas pingotettiin lestille ja ommeltiin pohjaan kiinni samaan tapaan kuin kengänvarsitallukkaassakin.
 
 
Seuraavaksi tikattiin karhulangalla päällinen etupistoin. Tässä ei ollut ihan tarkkaa menikö pisto ihan joka kerta kaikkien kerrosten läpi, mutta tarkoitus oli kiinnittää ainakin päällinen välivuoriin. Käyrällä neulalla sai kyllä sukankin mukaan. Ainakin silloin tällöin. Kantapään kohta jätettiin tässä vaiheessa vielä tikkaamatta.
 
 
Seuraavaksi kiinnitettiin huopapohja samaan tapaan kuin kengänvarsitallukkaissa. Pohjan muotoinen huopapala, joka oli vahvistettu kaksinkertaiseksi kantapään kohdalta liimattiin kontaktiliimalla pohjaan. Sen jälkeen sen reunat ommeltiin paksulla vahvalla langalla välipohjaan kiinni. Tämä olikin käsivoimia vaativaa hommaa. Naskalia minulla ei ollut, mutta tongeilla sain työnnettyä vahvan käyrän neulan läpi huopakerrosten. 5,9 mm:n vahvuisen huovan olin hankkinut Koskenpään huopatehtaalta.
 
 
Lopuksi otettiin tallukas pois lestiltä ja tikattiin kantapää niin, että toinen käsi oli työn nurjalla puolella eli tallukkaan sisässä avittamassa.
 
 
Sitten olivat tallukkaat valmiit. Vain kumipohjat puuttuvat. Ne taidan tällä kertaa laitattaa suutarilla.
 
 
Aika paljon käsivoimia tallukkaan teko vaatii. En yhtään ihmettele, miksi ennen vanhaan tallukkaiden teko oli pääasiassa miesten hommia. Isompia haavereita ei kuitenkaan minulle sattunut. Mitä nyt etusormen päähän on alkanut kasvaa vahvempaa nahkaa ja yksi työväline hajosi...