Postaukset ovat vähän retuperällä. Ei sen takia, etteikö olisi mitään tapahtunut, pikemminkin päinvastoin. Viimeisen kahden viikon aikana olen kotona ehtinyt lähinnä pyörittää pyykkiä ja vähän nukkua. Nyt alkaa olla vähän väljempää, joten päivitetäämpä seuraavaa:

Farmariviikonlopun jälkeen alkoi tilkkutyökurssi Kankaanpään opistolla, opettajana jälleen tilkkuilun Grand Old Lady Vuokko Isaksson. Aiheena oli Vanhoille käsitöille uusi elämä, siispä olin kassiin pakannut aika määrän äidin virkkaamia lakanapitsejä ja muutaman pienen nypläyksen. Madeiralta olin maaliskuussa ostanut pienen joulutähtiliinan vähän noinniinkuin tätä kurssia ajatellen. Kompatessani maanantaiaamuna tilkkulaatikoita löysin sinisävyisen pujotteluharjoitelman ja silloin välähti. Jes, näistä se tulee!

Kukka on käsin kirjottu aito madeiralainen, joten siihen en koskenut ompelukoneella, vaan kiinnitin ja tikkasin liinan käsin. Keskustan alta otin ylimääräiset kangaskerrokset pois, jotta sain sen pömpöttämään mukavasti, kuvassa se kyllä näkyy huonosti.

Koska taustassa oli vähän plingpling-kangasta, piti sitä laittaa reunaankin. Lakananpitsien risteyskohtaan hopeanvärinen vanha nappi äidin perintönappilaatikosta. Reunaan kapea tere punaisesta.

Työssä on kukka jotain uutta, pitsit jotain vanhaa, tausta jotain sinistä, mutta ei mitään lainattua. Siitäpä työlle nimi Ei mitään lainattua. Juu, ajatus liittyy elämänmuutoksiini ;)

Toinenkin työ sai kurssilla alkunsa, mutta siitä sitten enemmän, kun valmistuu.

Viime sunnuntaina porhalsin kohti Pohojammaata. Matkalla vaihdoin menopeliä ja siinä paikassa ehdin tovin ihailla isännän pirttiviljelmää. Juu, yheksän niitä on plus yksi kolmesta äidistä. Aika vinkeitä.

Isäntä oli myös löytänyt metsästä uroskoivun.

Kurikassa pysähdyimme mukavalle pihaterassille Kokeelevien Koffeleiden tapaamiseen. Käsitöiden parissa ihailimme isännän heinänkaatoa ja maiskuttelimme emännän herkkuja. Näpräystä ja ohjelmaa oli niin paljon, että valokuvaus vallan unohtui.

Maanantain ehdin huilata, mutta tiistaiaamuna olin taas ooppelin puikoissa menossa kohti Humppilaa. Maija hyppäsi kyytiin Lasitehtaalta ja tutustuimme Urpolan kartanon mailla Taideyhdistys Idun kesänäyttelyyn. Osaan töistä sain kuvausluvan, mutta en julkaisulupaa, joten niistä ei kuvia tässä näy. Oikea hyvän tuulen näyttely.  Kartanon pihallakin oli mukavan näköistä. Ylimmäinen kuva on Maijan ottama.

Tilkkutexissä kävimme tietenkin myös paikkaamassa ehtyneitä varastojamme ja kiersimme kauppakujan puodit.

Humppilasta suuntasimme Loimaalle ja siellä Maatalousmuseo Sarkaan. Kiinnostava näyttely sielläkin. Innostuimme maatalouden kehitystä kuvaavan pienoismallisarjan kohdalla painelemaan valonappuloita aikajanan keskikohdalla. Homma oli niin kiinnostavaa, että piti palata takaisin janan alkuun ja aloittaa systemaattisempi nappien painelu. Taisimme saada aivoihimme maatalouden muutoksesta 1700-luvulta näihin päiviin aika hyvän muistijäljen :)

Jo maatalousmuseoon mennessä taivas näytti synkältä. Ajaessamme kohti Forssaa alkoi Yläkerran Ukko kolistella kärryjään. Vettä satoi kaatamalla.

Minä koitin pitää auton tiellä, Maija kuvasi. Pariin kertaan oli pakko pysähtyä tien sivuun. Kerran leiskahti ihan kohdalle, ja kuului niin kova rysäys, että luulin auton hajoavan.

Vaan ei sentään, myrskyn hiukan lauhtuessa pääsimme vihdoin Maijan luo ja ihailemaan sateenkaarta ikkunasta.

Illalla parannettiin maailmaa ja keskiviikkoaamuna tihkusateen lomassa tutustuimme Forssan kiinnostaviin kauppoihin. Pitsapirssissä sain maistaa paikallista erikoisuutta salmiakkipitsaa. Ihan hyvää, mutta jotenkin makea maku oudoksutti pitsassa. Onneksi älysimme ostaa toisen pitsan ihan tavanomaisilla mauilla ja teimme vaihtokaupat puolikkailla.

Lounaan jälkeen kiersimme Kehräämöalueen näyttelyt. Alueen vanhat tiiliset rakennukset ovat viehättäviä. Kuvassa voimalaitos.

Padon yläpuolella kellui ulpukoita ja niiden lehtiä, joihin jokin ötökkä oli tehnyt omaa pitsiään.

Olimme Maijan keittiön ikkunasta ihmetelleet mihin kuuluu tiilitorni, jossa viiri liehui. Sekin selvisi kehräämöalueen keskellä. Tuolla noin, ylhäällä se on.

Piipputerassilla juotujen kahvien jälkeen suuntasin Urjalan kautta kotiin. Olipa taas antoisa reissu. Kiitos Maija kartanlukijana, oppaana, majoittajana ja kuvaajana olosta!