Possufani kun olen, piti savesta väkertää myös jonkin sortin sikailija. Raakapolton jälkeen huomasin, että possun rintaan oli tullut särö. Ope sanoi, että lasituspoltossa voi hajota tai sitten ei. Päätin ottaa riskin. Vaan kunnon possunpunaista lasitetta ei oikein löytynyt kurssipaikan kaapista. No, mikä pakko keramiikkapossun on oikeenvärinen olla? Siispä kaivoin kaapista kuninkaansinistä, yhtä lempiväriäni. Tuloksena on Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Sika Sininen.

Kurakurssilla on käytettävissä erilaisia muotteja. Löysin kalamuotin, josta tuli heti mieleen lahna ja se suuren suuri kalansaalis, jonka sain isän kanssa lahnan kutuaikaan Inhottujärveltä joskus 70-luvulla. Verkkoja ei millään pystynyt selvittämään järvellä, kun ne olivat kalanpaljoudesta niin sotkussa. Kaikki verkot eivät mahtuneet mukaan otettuun saaviin, vaan jouduin yhden verkon raahaamaan venerannasta mäkeä ylös autolle selässäni. Sen jälkeen kyläkauppias katseli ja nuuski pitkään, kun menin samalla reissulla kalanlimaisissa tamineissa kauppaan ostamaan äiteen tilaamia tavaroita. Kaloja jaeltiin naapureille ja sukulaisille ympäri kylää, kun äiti ei millään ehtinyt tehdä kaikista ruokaa omalle väelle, vaikka kalapullatehdas pyöri lähes vuorokauden ympäri kotokeittiössä. Ja tämä kalajuttu on ihan tosi!

Kaatelin erivärisiä lasitteita summanmutikassa kalan suomuille. Päälle päätteeksi laitoin vielä muutaman sinisen lasinpalan kalalle. Aika lailla jänskätti jättää työ lasituspolttoon.

Tämmöinen siitä tuli. Kalan suomuissa hohtaa veden värit vähän samaan tapaan kuin lahnan kyljissä.