Perjantaina suoraan työmaalta hyppäsin Emppuun ja matkasimme Siipan kanssa Lohjalle. Siellä koitimme päästä katsomaan keskiaikaista kirkkoa ja sen seinämaalauksia. Vaan kirkon ovi oli jo säpissä, eikä voitu kuin ihailla rakennusta ulkopuolelta.

 

 

Illan ja yön vietimme Lohjan Haikarissa. Sieltä katsottuna Lohjan keskusta näytti tältä.

 

 

Aamulla jatkoimme Pohjaan ja Fiskarsin ruukkimiljööseen. Sen keskellä lipuu hiljaa Fiskarsinjoki ja ympärillä on puisto, jonka puut toivat mukavaa varjoa lähes 30 asteen helteeseen.

 

 

Pyöräilimme Fiskarsia ympäri ämpäri ja tutustuimme mm. tähän sorsaan. Hän oli hyvin kiinnostunut Siipan varpaista sekä kamerastani. Totesi sitten, ettei niistä ole syötäväksi ja lähti pettyneenä luotamme pois.

 

 

Fiskarsin alueella on paljon kiinnostavia rakennuksia. Pari niistä on rakennettu kuonatiilestä, kuten entinen viljamakasiini. Kuonatiili on jännän näköistä, monenmoisia kuvioita täynnä.

 

 

Viljamakasiini oli muuten semmoista isompaa sorttia, sinne meni rautatie sisälle saakka. Siellä oli näyttely ”Tulessa syntynyt”, joka esitteli lieskauuneilla poltettua keramiikkaa. En ole oikein innostunut mistään puutarhatontuista enkä vastaavista, mutta nämä Elina Soraisen ”Kukko ja kaksi kanaa” olisin kyllä kelpuuttanut meidän pihaan. En kyllä uskaltanut katsoa hintaa.

 

 

Monen näköisiä töitä oli esillä. Tämä puolalaisen Tomasz Niedziótkan työ on nimeltään ”Fossiileja”. Minulle tuli siitä kyllä ihan muuta mieleen…

 

 

Lasinpuhaltajan studiossa oli kuumaa, miehellä oli kolme tuuletinta, jotta pystyi edes jotain tekemään. Takopajassa riitti myös lämpöä. Paperipajan kuistilla kukki päivänsini, sillä oli vasta kesän toinen kukka auennut. Paperintekijä kertoi, että viime vuonna oli ollut yhtä aikaa 15 kukkaa auki. Mahtoi olla upea näky, kun tämä yksikin oikein hohti sinisyyttään.

 

 

Aikamme kierreltyämme nostimme pyörät taas auton kyytiin ja lähdimme kohti etelää. Ensi vuonna yhdistyvät Karjaa, Pohja ja Tammisaari ja yhteiseksi nimeksi tulee Raasepori. Sitä varsinaista Raaseporin linnaa piti tietty poiketa katsomassa. Paraatipuolelta linna näyttikin komealta, metsän puolella olikin sitten seiniä vähempi. Linnan ympäristön kentälle näytti tulevan ihmisiä piknikille. Ihmeteltiin, että mitähän varten, mutta ei tultu kysyneeksi.

 

 

Tammisaareen tullessa syy selvisi. Tien varsilla oli mainoksia Raasepori jazz-tapahtumasta ja koko kaupunki oli väkeä täys. Raaseporin linnan kesäteatterissakin pidettiin konsertteja, siitä johtuivat sinne vaeltaneet eväskorit. Tammisaaren leirintäalue oli täynnä kuin tähkäsäkki, joten käänsimme auton ja suuntasimme kohti pohjoista. Salon Vuohensaaresta löytyi rauhallinen, siisti ja luonnonkaunis leirintäalue. Sen korkeimman kuusen ilmoitti Siippa olevan kantavana.

 

 

Sunnuntaiaamulla suuntasimme kohti Turkua ja Tyttären kämppää. Siippa korjasi Tyttären kirpparilta ostamaa laatikostoa. Toimme myös mattopyykin jäljiltä puhdasta lattialle levitettävää sekä Tyttärelle lupaamani tilkkutyön. Se on tehty joskus viime vuosituhannella ja kantaa nimeä ”Pitsitädin piironki”. Tätini on ollut melkoinen pitsinvirkkaaja nääs, siitä nimi juontuu.

 

 

Turusta matkattiin kotiin, välillä poikettiin katsomassa entistä kotikaupunkiamme Raumaa. Siellä ovat sisääntulotiet muuttuneet ja vanha kamala elementtitehdas hävinnyt. Tilalle on tullut Prisma, mikä kyllä näytti paljon siistimmältä. Kotona sain tehdä inventaariota tuliaisista: käsin värjättyä villalankaa, filigraaninappeja ja sepän takoma hakaneula. Napit syntyvät filigraaniastioita tehtäessä ylimääräisenä jämätuotteena ja meillä ne istuvat ikkunalaudalle kuin nakutettu. Hakaneula on kuin koru ja noista langoista syntyy kyllä aikanaan jotain.

 

 

Sitten tietty hankin sitä ehtaa Viskarsia, varrelliset ruohosakset. Nyt ei enää tarvitse kontata kukkamaan vieruja polvet ruhjeilla. Heti piti testata kun kotiin päästiin ja hyvin katkesi ruoho. Klips, klips!