Hohhoh, niin vaiherikas viikonloppu takana, että vieläkin pyörryttää. Perjantaina kuskasin Pojan pileisiin naapurikunnan sivukulmalle. Odottelin aika pitkään yöhön, että soittaisi hakemaan, vaan ei soittanut. Siippa sitten herätti pojaan lauantaiaamuna sieltä jostain ja kävi hakemassa kotiin. Ei kuulemma ollut kovin huonossa kunnossa, mutta melkoisen väsynyt nuori mies oli. Minä vietin lauantaiaamupäivän Kokeilevan käsityön näyttelyn rakentamisessa, mutta siitä myöhemmin.

Lauantai-iltapäivällä lähdimme koko lössi kohti Turkua. Tytär haettiin Yo-kylästä föliin ja suuntasimme medisiinareiden kokoontumispaikkaan ravintola ja klubi Tivoliin. Sinne meidät oli kutsunut Siipan serkku Sumppa juhlistamaan 30-vuotissynttäreitään. Kutsu juhliin oli tullut jo hyvissä ajoin ja olin värkännyt rempseän sorttiselle nuorelle lääkärille lahjaksi sukat. Raidat ovat kolmen erisävyistä Novita Nalle Coloria ja pääväri grafiitinharmaata Nallea.

1%20sukat.jpg

Itse raidoitettuja sukkia oli pitkästä aikaa kiva tehdä, vaikka lankojen päättelemisessä riittää puuhaa.

2%20langanp%C3%A4tk%C3%A4t.jpg

Sumppa oli kutsuun merkannut pukeutumisohjeeksi solmio. Siispä kaivoin varastoistani isän jäämistöstä kaappaamani kravaatit. Ruskean 60-lukulaisen valikoi Tytär, se sopi hänen mekkoonsa. Mustan samalta vuosikymmeneltä pujotin kaulaani minä, Blues Brothersseja muistellen. Tyylikkään sinipilkullisen ysärimallin valkkasi Poika samalta vuosikymmeneltä. Siippa ihastui retrokuvioiseen kirkkokuoron solmioon, vaikka laulutaito ei ehkä olekaan ihan kuorokäyttöön sopivaa...

3%20solmiot.jpg

Illan upein solmioversio nähtiin kuitenkin päivänsankarin kälyllä.

6%20elinan%20solmio.jpg

Sankari itse oli varustanut punaisen solmion lisäksi diadeemiin, olihan hän juhlan prinsessa.

5%20diadeemi.jpg

Diadeemi pysyi hyvin päässä koko illan, vaikka välillä meno oli melkoisen vauhdikasta. Menoa oli tahdittamassa vaikuttaviin esiintymisasuihin pukeutunut bändi Reino Paalasmaa ja Mustat Letut.

4%20mustat%20letut.jpg

Juhlassa saimme kuulla myös akustisen esityksen Uralin pihlajista säestettynä mandoliinin soitolla ilman mandoliinia. Päivänsankarin lisäksi mandoliinia ilman mandoliinia soitti sankarin lääkiksen syventävien opintojen ohjaaja. Solistina heillä oli sankarin äiti. Unohtumaton elämys.

Kotiin palasimme n. klo 2 yöllä. Sunnuntaiaamu kului vielä voimia kerätessä ja Äitienpäivää juhliessa. Iltapäivällä aloimme koko perheen voimin valmistaa Poikaa Istanbulin reissuun, jolle hän lähti luokkakavereidensa kanssa klo 5.15 maanantaiaamuna. Matkavakuutuksenkin muistin tehdä netissä sunnuntaina klo 22.20. Huuhhuijaa. Huomenna myöhään pitäisi Pojan rantautua taas kotimaisemiin.