Perjantaina kulku kävi naapurimaakuntaan. Siellä taivalsimme työkaverini RvaL:n kanssa kohti metsää. Ei kuitenkaan sinne, minkä alunperin oli suunniteltu, sillä sateinen keli muutti suunnitelmia. Vesisateessa patikoimisen jälkeen kun ei ole ihan niitä hauskempia hommia nukkua ulkosalla nihkeissä tamineissa. Siispä vaihdoimme paikkaan, jossa taisi olla autolta peräti 30 metriä laavulle. Huhhuh, mikä matkaJalka suussa Laavu sijaitsi lähellä pientä järveä, jonka rannalle ensimmäiseksi laskeuduimme. Päivällinen sade oli sopivasti tauonnut.

RvaL tiesi kertoa, että pienessä saaressa järven toisella rannalla pesi joka vuosi joutsenpariskunta. Niinpä näyttivät tänäkin vuonna siellä uiskentelevan.

Meidän rannassa huomasimme erikoisen näköisiä kelluvia pintamuodostelmia.

Laiturin toisella puolen meitä väijyi jokin hirmuisen näköinen otus. Hui, peräännyimme takaisin mäkeen ja laavulle.

Teimme olomme mukavaksi. Tässä yhdistetty makuuhuone, ruokasali ja oleskelutila.

Nuotion loimussa oli leppoisaa turista ja katsella tummuvaa maisemaa.

Yöpuulle painuimme ihan ihmisten ajoissa, liekö raitis ilma uuvuttanut sopivasti. Lintujen jatkuva sirkutus ei häirinnyt, eikä hyttysetkään olleet vielä heränneet horroksesta. Pari kertaa yöllä heräsin outoihin ääniin, ensin lintujen vihaiseen huutoon järvellä ja toisen kerran kuvittelin jonkun tepastelevan laavun takana. Aamulla kuitenkin molemmat joutsenet uiskentelivat ehjän näköisinä eikä mitään katastrofaalista ollut tapahtunut ympäristössäkään. Mikä lie peikko siellä kulkenut tai sitten yöllä uudelleen alkanut sade teki tepposiaan. Aamukävelyllä huomasin laavun ympäristössä ihka eläviä vappukukkia.

Kiireettömän aamupalan jälkeen purimme leirin pikkuhiljaa ja palasimme sielut levänneinä kotikonnuille.