Viime keväänä syntyi Lahna kurakurssilla. Muuton jälkeen se on roikkunut vähän ikävissään kylppärin oven vieressä. Pakkohan tuolle kiltille otukselle oli kaveri tehdä. Tällä kertaa en turvautunut valmiiseen muottiin vaan uhkarohkeasti muotoilin kirjavan ruutanani ihan itse. Vaan sekös ei ollutkaan niin kilttiä sorttia kuin edeltäjänsä. Potkaisi mokoma pyrstönsä irti niin raaka- kuin lasituspoltossakin. Vaan kokeneena kasvattajana en antanut periksi. Mites ne kasvatusmetodit menikään: kiristys, uhkaus ja lahjonta... ja kakskomponenttiliima Kieli ulkona

Pakkoistutus oli paljaaltaan vähän krouvin näköinen. Siitä huolimatta Lahnapojan silmissä Ruutanatyttö oli noussut lähestulkoon morseimen asemaan. Siispä rustasin korun neidin sauman päälle epämääräisen mallisista helmistä. Mistä lie järven pohjasta Lahnapoika ne löytänyt...

Neiti näytti koko vartaloltaan Lahnapojasta aivan uskomattoman lumoavalta. Mitkä värit! Erityisesti lahna ihaili sinisistä ja ruskeista lasin sirpaleista syntyneitä suomuja.

Ruutanatyttö suostui Lahnapojan kaveriksi seinälle. Siinä sitä sitten piirissä pyöritään...