Heräsimme perjantaiaamuna hyvissä ajoin. Kveenien pääkaupunkiin Vesisaareen eli Vadsöhön saavuimme jo aamukahdeksan jälkeen. Epäilimme, ettei mikään paikka olisi vielä auki, mutta kuin jonkun voiman vetämänä ajauduimme norjalaisen posti/risteilyreitin laivan Hurtigrutenin laituriin. Siellä oli pieni ilmalaivamuseo, joka oli auki vain em. laivan ollessa satamassa, eli juuri tullessamme sinne. Museo kertoi 1920-luvulla tehdystä ilmalaivatornista ja ilmalaivan käynnistä Vadsöllä. Torni on vielä jäljellä sataman lähellä. Kai tuohon sitten pystyi ilmalaiva kiinnittymään.

1%20ilmalaivatorni.jpg

Vadsöstä jatkoimme matkaa Ekkeröyn niemelle. Se on aiemmin ollut saari, mutta meri on aikojen saatossa kerännyt hiekkaharjun saaren ja mantereen välille, joten paikka on nykyään niemi. Saaressa on Varanginvuonon kuuluisimpia kalaravintoloita, Havhesten. Se näytti aukeavan vasta iltapäivällä, joten päätimme syödä siellä päivällisen. Ravintola sijaitsee laiturilla lähellä aallonmurtajaa.

2%20havhesten.jpg

Ekkeröyn rannalla oli meren aaltojen kuluttamia kiviä.

3%20aaltojen%20kuluttama.jpg

Jatkoimme rantatietä kohti Vuoreijaa eli Vardötä. Porojen lisäksi sai nyt väistellä lampaita, jotka laidunsivat maastossa vapaina. Käsityöläisen sormiani syyhytti tuo villa, vaan missään en törmännyt esim. villatopseihin tai lankoihin. Liekö vikaa hakuharavoinnissa.

5%20lampaat.jpg

Siippa huomasi otollisen näköisen kivipaaden meren rannalla. Siispä sinne koettamaan kalaonnea. Ranta oli kyllä tässäkin kohtaa matala, mutta jo ensimmäisellä heitolla tuntui nyppivän. Alle viiden minuutin Siippa sai 3 kalaa, tosin pieniä, mutta kuitenkin. Odottelin, että illalla niistä paistettua filettä saisin, mutta Siippa oli katsellut liikaa tv:n kalaohjelmia, joissa aina päästettiin kala takaisin veteen. Ei tullut Empun pöytään itsepyydettyä kalaa ei :(

4%20kala.jpg

Vardössä oli alkamassa Pomoripäivät, venäläis-norjalaisen tavaranvaihtokaupan muistoksi vietettävät markkinat. Niiden pystytys oli vasta alkutekijöissään, joten sämpyläkahvien jälkeen suuntasimme kohti Hamningbergia. Tien oli etukäteen kerrottu olevan elämys, ja sitä se totta tosiaan oli. Tie kulki 40 kilometriä kolkkojen kallioiden välistä ja oli kapeampaa kuin yksi kaista normaalia maantietä. Vastaantulijoitakin tuli tielle, monet leveällä matkailuautollä kuten mekin. Jännitin ja jarrutin pelkääjän paikalla niin, että jalkalihakset olivat pari päivää jälkeenpäin kipeänä.

8%20tie%20hamningbergiin.jpg

Perillä oli pieni vaatimaton kylä, jossa toki hermojen lepuuttamiseksi saimme juotua vohvelikahvit. Paikkaa kutsutaan Euroopan lopuksi, ja siltä se tuntuikin. Ihmetellä täytyy niitä, jotka aikoinaan sinne asettuivat asumaan. Nykyisin kylässä ei asuta vakituisesti, talvisin se on tyhjillään. Vanhat Hamningbergin suvut pitävät talojaan kesämökkeinä.

Samaa tietä takaisin, huhhuh. Muutama tilanteeseen sopiva sana tuli mieleen Siipan taiteillessa kallioiden välissä. Ihmeesti vain hän sai meidät ja Empun ehjänä takaisin Vardöhön. Vardön kaupunki sijaitsee saaressa. Keskustaan tie menee tunnelissa meren ali melkein kolme kilometriä. Tunnelitullia ei kuitenkaan täällä joutunut maksamaan. Vardön keskustassa näimme hauskan värisiä taloja.

6%20v%C3%A4rikk%C3%A4%C3%A4t%20talot.jpg

Vardössä on myös maailman pohjoisin linnoitus.

7%20linnoitus.jpg

Vardön pomorimarkkinoilla silmiin sattuivat pienet keraamiset lampaat. Olemme jo pidemmän aikaa etsineet pihaamme jotain pientä patsasta. Puutarhatontuista emme pidä, jotakin erilaisempaa sen pitäisi olla. Lampaisiin ihastuimme heti ja kaupat yhdestä syntyivät. Nyt tämä Päkäpää tarkkailee kotiaukeaamme ruusuangervon siimeksestä. Samalla se muistuttaa meitä Varangin niemimaan lampaista. Ja vaikken löytänytkään niitä lankoja, niin saimpahan kokonaisen otuksen :)

8b%20p%C3%A4k%C3%A4p%C3%A4%C3%A4.jpg

Vatsa nälkää kurnien suuntasimme takaisin Ekkeröylle. Alkupalaksi söimme sitä kuuluisaa kuningasrapua. Huomasin ottaa kuvan vasta sitten, kun kuoret oli jo kaiveltu tyhjiksi. Hyvää!

9%20kuningasrapua.jpg

Smetanaliemisen kalakeiton jälkeen patikoimme läheiselle lintukalliolle. Pikkukajavat siellä asustivat kerrostalokaupungissa.

10%20lintukallio.jpg

Koko päivän oli käynyt kylmä tuuli mereltä päin. Ekkeröyn surfaajalle se näytti sopivan.

11%20surffaaja.jpg

Vadsössä poikkesimme vielä ruokakaupoilla ja suuntasimme sitten kohti Tana bruta. Majoituimme Tanan perhecampingiin. Aiemmin päivällä olin lähetellyt postikortteja ja huomannut, että osoitetiedot olivat jääneet kotona tarkistamatta. Onneksi on ystäviä hädässä. Kiitos Sirpa kovasti osoitepalvelusta! :) Viimeisetkin kortit sain lähtemään Tanasta.